Oma tarinani, osa 3: Toinen vuosi ilman migreenikohtauksia

Syyskuun 2022 lopussa minulla tuli kaksi vuotta täyteen viimeisestä kunnon migreenikohtauksesta. Myös minkäänlaisesta oireiluista on vierähtänyt jo tovi, ja minulle on jäänyt oikeastaan enää vain muutamia triggeriä, joiden kanssa joudun olemaan tarkkana. Palaan näihin kirjoituksen lopussa. Tässä postauksessa kertailen hieman menneen vuoden tapahtumia sekä oivalluksia sen varrelta.

Syksyllä 2021, kun viimeisestä kohtauksesta oli kulunut vuosi, olin alkanut löytää omalle keholleni sopivat rutiinit, joita noudattamalla migreenikohtaukset pysyivät poissa. Sovelsin – ja sovellan edelleen – Stanton Migraine Protocol®:n pääpiirteitä, joihin kuuluvat kohdallani mm. hiilihydraattien rajoittaminen sekä natrium-kalium-tasapainotus. Arjen ruokailuni on jotain ketogeenisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion väliltä ja pidin elektrolyyttitasapainosta huolta menetelmän ohjeiden mukaisesti juomalla suolavettä sekä syömällä magnesiumia lisäravinteena. Stantonin suositusten lisäksi osa migreenin hoitoani on päivittäinen meditointi sekä liikunta 3–4 kertaa viikossa.

Helpottaakseni ruoanvalmistusta, syön yleensä vain kaksi kertaa päivässä, lounaan noin kello 11 ja päivällisen jossain viiden ja kahdeksan välillä päivästä, nälästä ja menoista riippuen. Syksyllä 2021 palasin etätöistä toimistolle ja aloin varovasti käymään syömässä lounasravintolassamme ja valitsin lautaselle kasviksia, juustoja sekä kanaa, kalaa tai kananmunia. Toisinaan söin myös tarjolla olleen keiton. Haasteeksi meinasi muodostua se, että tarjolla olleessa ruoassa oli liikaa natriumia suhteessa kaliumiin. Opinkin pitämään pähkinäpusseja toimistolla, jotta saatoin lisätä kaliumia aterioille.

Kohtalaisen onnistuneen lounasravintolakokeilun myötä uskaltauduin kokeilemaan myös muita pikaruokia, ja ihme kyllä olen löytänyt matkoille ja kiireisille päiville pelastuksen McDonaldsilta – käytännössä tilaan muutaman hampurilaisen, josta jätän sämpylät syömättä. Henkilökohtainen suosikkini on Duoble Quarter Pounder, jossa on muita hampurilaisia isompi pihvi ja juustot on aseteltu niin, että sämpylöiden poistaminen onnistuu esimerkiksi autossa helposti. Näiden hampurilaisten kastikkeet yms. eivät tietenkään ole ideaaleja, mutta oma kehoni on kestänyt niitä, mikä on auttanut todella paljon, sillä McDonaldseja tai muita hampurilaispaikkoja löytyy useista paikoista ja ruoan saa nopeasti.

Alkutalvesta 2022 kävin useamman kerran lumilautailemassa, minkä huomasin aiheuttavan minulle alkuun haasteita. Keväällä 2021 tein pidempiä pyörälenkkejä, jotka opin lopulta tasapainottamaan kookosveden avulla. Siinä missä noin tunnin liikunta tyypillisesti aiheuttaa natriumvajeen, johtaa useamman tunnin kovatehoinen liikunta minulla kaliuminvajeeseen joidenkin tuntien kuluttua lopettamisesta. Lumilautailureissut olivat pidempiä kuin aikaisemmat pyöräreissuni ja koska kävimme paikoissa, joissa käytettiin ankkurihissiä, ei syke päässyt laskemaan oikein missään kohtaa, jolloin urheilusuorituksen pituudeksi tuli helposti 3–5 tuntia. Huomasinkin, että aikaisempi, pyöräilyyn sopinut määrä kookosvettä ei meinannut riittää, vaan kaliumin tarpeeni oli huomattavasti suurempi. Kun opin tämän, ja aloin pakata mukaan paluumatkalle kookosveden lisäksi myös kaliumpitoista syötävää, tasapainotus helpottui.

Keväällä 2022 huomasin, että päivittäinen natriumin tarpeeni väheni. Olen kuullut joillekin muillekin käyvän näin, mutta yleistä se ei ilmeisestikään ole. Vähensin suolan määrää vedessä ja lopulta huomasin, että kaikkina päivänä minun ei ollut tarpeellista juoda enää ollenkaan suolavettä. Samalla huomasin, että jos kehoni tasapaino heitti jostain triggeristä johtuen, se heitti aina kaliumin puutteen suuntaan. Tämä oli kummallista, sillä ensimmäisen vuoden ajan minulla oli 99 %:sti natriumin puute. Toisinaan, kuten rankan urheilun jäljiltä, kaliumin puute oli todella suurta, niin suurta, että olen toisinaan auttanut tilannetta ottamalla kaliumia myös lisäravinteena.

Angela Stanton vastustaa ehdottomasti kaliumin käyttöä lisäravinteena. Syynä on se, että liiallinen määrä kaliumia pysäyttää sydämen. Järkäilin keväällä, että koska kehoni poisti kaliumia useiden grammojen edestä, esimerkiksi gramman annoksen ei pitäisi vielä tähän pystyä. Käyttämäni valmisteen maksimisuositus on noin 1,5 grammaa enkä ole kerta-annoksena ylittänyt sitä koskaan. Joitakin kertoja olen joutunut ottamaan tuon annoksen useamman kerran, jotta migreenin oireet ovat kokonaan kadonneet. En kuitenkaan nämä riskit tiedostaen suosittele tätä kenellekään. On paljon turvallisempaa nauttia kalium esimerkiksi pähkinöistä, avokadoista tai suolaamattomasta lihasta ja kalasta. Oma suosikkini on itsetehty guacamolemainen sekoitus: pilkottua avokadoa, tomaattia ja sipulia sekaisin. Minun on hankala saada syötyä pelkkää avokadoa yksistään sen maun takia, mutta yhdistettynä tomaattiin ja sipuliin, saan syötyä sitä isojakin määriä kerralla. Muutaman kerran ruoan alas saaminen on tuntunut haastavalta, jolloin tabletit ovat olleet pelastus.

Huhtikuussa 2022 sairastuin koronaan. Minulla se ilmeni huomattavana kaliumin puutteena ja useamman päivän ajan söin vain kaliumpitoisia ruokia sekä käytin jonkin verran lisäravinnetabletteja. Minulla on tuttavapiirissä lääkäri, jonka kanssa kävin läpi kaliumin turvallisia rajoja sekä mahdollisia sydämeen liittyviä oireita, joista tulisi heti hakeutua terveydenhuollon piiriin. Koronan sairastaminen oli pitkään aikaan ensimmäinen kerta, kun koin pientä migreenikipua, mutta aikaisempiin kohtauksiini verrattuna niistä ei voi puhua edes samassa lauseessa, sillä kyse oli enemmänkin ikävästä tuntemuksesta kuin varsinaisesta kivusta. Tämän tason ylläpito edellytti kuitenkin aivan jatkuvaa kaliumin tankkausta useamman päivän ajan.

Elokuussa 2022 menin naimisiin ja sain juhlia hääpäivääni ilman migreeniä. Olin säilyttänyt viimeisen triptaanilevyn varmuuden vuoksi hääpäivää ja sitä seuraavaa päivää varten, mutta en tarvinnut niitä ja nyt olen heittänyt viimeisenkin levyn menemään. Häämatkalla söin hieman vapaammin ja ilokseni huomasin, että kehoni kestää hiilihydraatteja nykyään paljon paremmin kuin aikaisemmin ja selvisin myös koko matkasta ilman minkäänlaista tasapainottamisen tarvetta.

Suurin havainto tältä toiselta vuodelta on se, että kehoni on alkanut kehittää resistanssia eli se kestää enemmän ja enemmän natrium-kalium-epätasapainoa. Siinä missä kaksi vuotta sitten pienikin epätasapaino aiheutti oireita, pystyn nyt syömään jo hyvin silmämääräisesti ja kehoni saa itsensä tasapainotettua, kunhan pysyn jonkinlaisissa raja-arvoissa. Arjen ruokavalioni koostuu pitkälti samoista raaka-aineista: lihasta, kalasta, kanasta, kananmunista, maitotuotteista, vähähiilihydraattisista kasviksista sekä marjoista. Toisinaan syön myös jälkiruoaksi tummaa suklaata. Suurin muutos kahden vuoden takaiseen on se, että kaikenlaiset mieliteot ja himot ovat kadonneet ja ruoka on enää ruokaa. Syön nälkään, en mielitekoihin.

Siirryn kolmanteen vuoteen näitä oppeja noudatellen enää kahden selkeän triggerin kanssa: alkoholi ja sauna. Nämä ovat siitä kiitollisia triggereitä, että molempia voi halutessaan vältellä. Alkoholin olen tunnistanut siitä hauskaksi triggereiksi, että välillä se aiheuttaa natriumin puutetta ja välillä kaliumin puutetta, joten joudun tarkkailemaan kehoa aamulla sen suhteen kumpaan suuntaan on korjattava. Helpointa onkin ollut rajata sen käyttöä mahdollisimman paljon. Saunominen taas aina aiheuttaa natriumin ja veden puutetta, ja sitä pystyn jossain määrin hallitsemaan juomalla suolavettä jo saunoessa. Lisäksi olen havainnut, ettei saunan jälkeen kannata mennä suoraan nukkumaan vaan pysytellä muutama tunti hereillä, jotta näkee, onko lisätarvetta suolata. Tällä hetkellä olen kovin luottavainen sen suhteen, että kolmannesta vuodesta tulee edeltäjiään helpompi, sillä olen saanut huomattavaa varmuutta oman kehon merkkien ymmärtämiseen ja sitä kautta oppinut reagoimaan hyvin aikaisessa vaiheessa yllättäviin muutoksiin.