Kirja-arvostelu: Heal Your Headache

Migreenilääkäri David Buchholzin vuonna 2002 julkaistu kirja Heal Your Headache1 on eräänlainen migreenikirjojen klassikko ja yleensä se kirja, johon migreenin ja ruoka-aineiden välisestä yhteydestä puhuttaessa viitataan. Googlettamalla ”migraine diet” päätyy yleensä sivustoille, joissa listataan tyramiinia ja histamiinia sisältäviä ruoka-aineita ja neuvotaan välttämään niitä. Minulla olevan käsityksen mukaan juuri Heal Your Headache on alkuperäislähde ajattelulle, että migreenikon tulisi vältellä juuri näitä ruoka-aineita.

Mietin pitkään, että nostanko tätä kirjaa ollenkaan blogiin, koska minusta kirjasta huokuu kirjoittajan minä tiedän paremmin -asenne, omat kokemukseni neuvojen soveltamisesta olivat erittäin huonoja ja kirja on monilta osin vanhentunut. Kyseessä on kuitenkin niin tunnettu teos, että päädyin ottamaan sen käsittelyyn. Lukemattomat ihmiset myös vannovat tämän kirjan oppien nimeen ja kertovat saaneensa siitä merkittävää helpotusta omaan migreeniinsä. Lukijoiden hyviä kokemuksia voi lukea esimerkiksi kirjan Amazon-sivun arvosteluista. Yritän noudattaa blogia kirjoittaessa periaatetta, että tarjoan tietoa migreenistä myös niistä näkökulmista, joihin en itse usko tai jotka eivät ole minulla toimineet ja jätän lukijalle mahdollisuuden tehdä omat johtopäätöksensä.

Toisin kuin suurin osa migreenistä kirjan kirjoittaneista, David Buchholz ei ole tiettävästi itse migreenikko. Sen sijaan hän on pitkän uran migreenipotilaiden kanssa tehnyt lääkäri. Ilmeisesti kirjan julkaisun aikoihin eli noin 20 vuotta sitten, lääkärit eivät ole suhteutuneet kovin vakavasti siihen, että jotkin ruoka-aineet voisivat laukaista migreenikohtauksia. Tästä näkökulmasta Buchholzin näkemykset olivat edistyksellisiä. Kahdenkymmenen vuoden aikana on julkaistu kuitenkin paljon tutkimusta, joten monilta osin kirja on vanhentunut. Tämän lisäksi minua häiritsee, ettei luetelluille ruoka-aineille anneta mitään perusteluja tai edes yritetä esittää teoriaa miksi ne aiheuttavat migreeniä. Spekuloinkin tämän tekstin loppupuolella uudemman tiedon valossa, miksi monet Buchholzin listaamat ruoka-aineet voivat aiheuttaa migreeniä ja mitä muita keinoja on käytettävissä kuin välttää niitä kokonaan.

Kirjan alkupuolella käsitellään migreeniä yleisesti ja sen syntymekanismia. Buchholz esittää ajatuksen, että kaikkien ihmisten on mahdollista kärsiä migreenistä, ja kyse on vain siitä mille tasolle ärsykekynnys asettuu. Hän myös esittää, että kaikki päänsäryt syntyvät samasta mekanismista: migreenimekanismista. Minä olen käsityksessä, että tämä näkemys olisi todettu vanhanaikaiseksi ja migreenikoille tunnistettu tiettyjä geenimuutoksia, jotka aiheuttavat alttiutta migreeniin ja että eri päänsärkytyyppien taustalle on tunnistettu erilaisia mekanismeja2. Hän myös esittelee migreenin syntymekanismin vaskulaarisena eli verisuoniin liittyvänä, mitä nykyään pidetään vanhentuneena käsityksenä2,3. Myös tältä osin kirjan tiedot lienevät siis vanhentuneet.

Tämän jälkeen Buchholz esittelee 1-2-3-ohjelmansa, jonka avulla hän on myös hoitanut migreenipotilaitaan. Ohjelma on nimensä mukaisesti kolmiosainen:

  1. Nopeiden ratkaisujen välttäminen
  2. Triggereiden välttäminen
  3. Ärsykekynnyksen nostaminen

Ensimmäinen kohta koskee vain migreenikkoja, jotka syövät kohtauslääkkeitä enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa ja/tai särkylääkkeitä enemmän kuin kaksi kertaa viikossa (HUOM! Tämä on merkittävästi vähemmän kuin Käypä Hoito -suositusten mukaiset maksimimäärät4). Tällöin Buchholzin mukaan osa kohtauksista on ns. lääkepäänsärkyä ja ensimmäinen osa särkypäivien vähentämiseen on vieroittua. Hän suosittelee kylmiltään lopettamista ja kärsimistä siihen saakka, että lääkepäänsärky helpottaa. Hän luokittelee myös kahvin lääkekategoriaan sen verisuonia supistavan vaikutuksen vuoksi ja ohjeistaa kaikkia migreenikkoja lopettamaan kahvin juonnin kokonaan. Vaikka Buchholz neuvoo kirjassaan, miten lääkevieroittumisen voi tehdä, niin toivon, ettei kukaan tämän kirjoituksen innostamana aloita omatoimista vieroitusta. Jos sinusta tuntuu, että tämä olisi jotain sellaista mitä sinun pitäisi tehdä, juttelethan ensin lääkärisi kanssa.

Buchholz pohjaa 1-2-3-ohjelmansa ns. ärsykekynnysteoriaan, josta olen kirjoittanut aikaisemmin mm. Josh Turknettin kirjan arvostelun yhteydessä. Ajatuksena on, että jokaisen migreenikon ärsykekynnys on asettunut tiettyyn kohtaan ja kun triggereitä kasaantuu riittävästi, kynnys ylittyy ja kohtaus laukeaa. Triggereitä välttämällä on mahdollista estää kynnyksen ylittyminen. Buchholz pitää kynnyksen sijaintia yksilöllisenä mikä selittää hänen mukaansa sitä, miksi osa saa kohtauksia muita useammin. Buchholz listaa hankalaksi välteltäviksi triggereiksi 1) ilmanpaineen ja sään vaihteluun liittyvät muutokset (mm. lähestyvät myrskyt, kuumuus ja kosteus, lentomatkustaminen, korkeat paikat), 2) hormonaaliset muutokset (mm. kuukautiset, raskaus ja menopaussi), 3) aistien kuormittuminen (hajusteet, tupakansavu, siivoustuotteet, kirkkaat valot), 4) fyysinen harjoittelu (mm. kumartuminen, aerobinen liikunta, painonnosto, yhdyntä, nestehukka), 5) univaje ja 6) stressi. Sen sijaan ruoka-aineisiin liittyviä triggereitä hänestä on helpompi vältellä ja hän neuvoo alkuun poistamaan ruokavaliosta:

  • Kofeiinin
  • Suklaan
  • Prosessoidun kalan ja lihan (purkitetut, kovetetut, fermentoidut, marinoidut, savustetut, muut nitriittiä tai nitraatteja sisältävät, muut tyramiinia sisältävät)
  • Kovat juustot (pehmeät ok)
  • Maitotuotteista jogurtti, ranskalainen kerma ja piimä
  • Pähkinät
  • Alkoholin
  • Viinietikan
  • Tietyt hedelmät (sitrushedelmät ja niiden mehu, banaanit, vadelmat, luumut, papajat, passionhedelmät, viikunat, taatelit, avokadot)
  • Tietyt kasvikset (sipuli. hapankaali, herneen palot, pavut)
  • Tuoreeseen hiivaan leivotetut tuotteet (alle päivän vanhat)
  • Keinomakeutusaineet
  • Muut mahdolliset (yksilöllistä; esim. soijatuotteet, MSG, tomaatit, sienet)

Buchholz ohjeistaa, että ensin karsitaan kaikki nämä neljän kuukauden ajaksi, jonka jälkeen migreenikohtausten määrän olisi pitänyt vähentyä. Tämän jälkeen ruoka-aineita (pl. kofeiini) tuodaan takaisin yksi kerrallaan, jotta voidaan nähdä, mitkä niistä ovat ongelmallisia. Yksi ruoka-aine tuodaan takaisin viikon ajan niin, että sitä syödään joka päivä ja tarkkaillaan vaikutuksia. Tarkoitus ei siis ole lopunelämää vältellä pitkää listaa ruoka-aineita vaan löytää yllä olevasta listasta ne, jotka ovat itselle ongelmallisia.

Kolmantena vaiheena hänen ohjelmassaan pyritään nostamaan ärsykekynnystä ja se tehdään migreenin estolääkkeiden avulla, jos se katsotaan vaiheiden 1 ja 2 suorittamisen jälkeen tarpeelliseksi. Buchholz ei siis lupaa, että hänen ruokavalioneuvoillaan pääsee kokonaan migreenistä eroon, hän lupaa ainoastaan vähentää kohtausten määrää. Saman lupauksen antaa myös Carolyn Bernstein, jonka kirjasta olen myös tehnyt kirja-arvostelun3. Sen sijaan aikaisemmin arvostelemistani kirjoista Rodolfo Low5 lupaa migreenikohtausten poistumista 90 %:lle ja Josh Turknett6 ja Angela Stanton2 kaikille. Jos siis et ole koskaan lukenut yhtään migreenistä ja ruokavaliosta kertovaa kirjaa ja haluaisit kokeilla ruokavalion vaikutuksia, en suosittaisi aloittamaan tästä. Low’n, Turknettin ja Stantonin ajatukset perustuvat pitkälti samaan lähtökohtaan, joka on erilainen Buchholzin kanssa. Buchholz pitää yksittäisiä ainesosia syypäänä, kun taas Low, Turknett ja Stanton linkittävät migreenin verensokerin vaihteluihin ja insuliinin toimintaan. Toisaalta Stantonin ajatukset natriumin ja kaliumin tasapainosta selittävät osaltaan Buchholzin tunnistamia ruoka-aineita: esimerkiksi pähkinät, avocadot, sienet ja banaani ovat hyvin kaliumpitoisia, kun taas kovat juustot ja prosessoitu liha ovat yleensä hyvin natriumpitoisia. Suuret määrät näitä yksinään lisäävät joko kehon kalium- tai natriumpitoisuutta toiseen nähden ja tämä voisi johtaa migreeniin Stantonin kirjassaan esittämällä tavalla2. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Buchholzin tunnistamat ruoka-aineet migreenitriggereinä ovat järkeviä, mutta välttämäisen sijaan niitä olisi Stantonin ajatusten mukaan mahdollista syödä niin, että kaliumpitoisten ruokien kanssa syödään myös natriumpitoisia ruokia ja toisin päin. Ruoka-aineiden kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia voi tarkastella mm. Finelin tietokannasta. Stanton suosittaa suhdetta 2:1,75 (K:Na)2.

Kirjan kolmannessa ja neljännessä osassa Buchholz käy läpi useita erilaisia sairauksia, jotka hänen mukaansa ovat migreeniä sekä sellaisia, jotka oirekuvauksen samankaltaisuudesta huolimatta eivät ole migreeniä. Koska niin moni muu asia kirjassa on ehtinyt vanhentua, epäilen vahvasti näiden molempien osioiden olevan myös vanhentuneita.

Kirjan loppuosa sisältää reseptejä ja ehdotelman, miten yhdistellä niitä eri päivinä. Jos tämän ruokavalion kokeileminen kiinnostaa, niin siitä näkökulmasta kirjaa voi suositella. Toisaalta tälle ruokavaliolle on myynnissä ihan erikseen keittokirjoja, joten kiinnostuneille löytyy mielestäni parempaakin valikoimaa. Päätin antaa kirjalle lopulta arvosanan 2/5 ja nämä muutamat pisteet se saa lähinnä siitä, että niin moni on kokenut saaneensa tästä apua.

Omat kokemukseni sen sijaan eivät ole olleet hyviä – oikeastaan päinvastoin. Osittain varmasti myös sen takia, että aloitin ruokavalion noudattamisen vain hetki ennen kuin teimme asunnossamme keittiöremontin ja olin ilman liettä ja vettä keittiössä yli kolme viikkoa toimitusongelmien takia. Käytännössä söin päivittäin pikapuuroja ja riisinuudeleita, jotka molemmat oli helppo valmistaa olohuoneessa vedenkeittimen avulla ja olivat Buchholzin sallittujen listalla. Migreenikohtausteni määrä kaksinkertaistui tämän kokeilun aikana ja lopetin sen saatuani postissa Turknettin ja Stantonin kirjat ja tutustuin heidän ajatuksiinsa sekä erityisesti heidän esittämiin perusteluihin ja tutkimustietoon. Heidän myötään tajusin, että minun migreenini on herkkä verensokerin vaihteluille ja puuro ja nuudelit olivat minulle huomattavasti pahempia kuin Buchholzin listaamat raaka-aineet. En kuitenkaan halua vähätellä kenenkään kokemuksia ja jos Buchholzin ajatuksista on ollut sinulle apua, niin sehän on vain hieno juttu! Jos kuitenkin välttelet jotain Buchholzin ruoka-ainetta ja toivot voivasi syödä sitä, voit kokeilla syödä sitä tasapainottamalla aterian joko natrium- tai kaliumpitoisella ruoalla, riippuen siitä kumpaa kaipaamassasi ruoka-aineessa on enemmän.

 Ovatko Buchholzin ajatukset sinulle ennestään tuttuja ja oletko saanut niistä apuja?

Lähteet:

1 David Buchholz. 2002. Heal your headache. Workman Publishing Company, Inc. ISBN: 978-0-7611-2566-2.

2 Migreenikkojen genetiikkaa, eri päänsärkytyyppejä ja migreenikohtauksen syntyä käsittelee mielestäni kattavasti mm. Angela Stanton: Angela A. Stanton. 2017. Fighting the migraine epidemic: Complete guide how to treat & prevent migraines without medications. CreateSpace Independent Publishing Platfrom. ISBN-13: 9781546976370.

3 Myös Bernstein kirjoittaa vaskulaarisen teorian olevan vanhentunut: Carolyn Bernstein & Elaine McArdle. 2008. The migraine brain: your breakthrough guide to fewer headaches, better health. Free Press. 1. painos. ISBN: 978-1-4165-4769-3.

4 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. 4.9.2015. Migreeni. Käyvän hoidon tiivistelmät. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/kht00004

5 Rodolfo Low. 1989. Victory over migraine. The breakthrough study that explains what causes it and how it can be completely prevented through diet. Henry Holt and Company Inc. ISBN:0-8050-0927-2.

6 Josh Turknett & Jenny Turknett. 2013. The migraine miracle: a sugar-free, gluten-free, ancestral diet to reduce inflammation and relieve your headache for good. New Harbinger Publications, Inc. ISBN: 978-1-60882-875-3.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.