Riboflaviini eli B2-vitamiini migreenin estohoidossa

Huomioithan, että tämän artikkelikatsauksen on kirjoittanut täysin maallikko ja mitkään tekstissä annetut suositukset eivät ole minun suosituksiani, vaan olen merkinnyt niihin lähteet. Toivon, että tarkastelet näitä lähteitä kriittisesti ja pohdit itse tai kysyt lääkäriltäsi ovatko ne uskottavia. Lisäksi olen kertonut omista kokemuksistani, mutta suhtauduthan niihin kuten täytyykin: yhden ihmisen subjektiivisiin kokemuksiin, joista ei voi tehdä yleistyksiä. Jos sinulla on pitkäaikaissairauksia tai säännöllinen lääkitys, täytyy ristivaikutusten riski aina varmistaa lääkäriltä tai muusta luotettavasti lähteestä, kuten lääkkeiden tuoteselosteesta tai apteekista.

Riboflaviini eli B2-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, jota keho käyttää pilkkomaan ruoka-aineita energiaksi. Lisäksi se on välttämätön normaalin kehityksen, imetyksen, fyysisen suorituksen sekä hedelmällisyyden kannalta. Jos ihmisellä on terve ruoansulatusjärjestelmä, riboflaviinia pitäisi imeytyä riittävästi ravinnosta.1 Riboflaviinin yhteydestä migreeniin löytyy muutamia osumia lääketieteellisen tutkimuksen tietokannasta PubMedistä jo 1940-luvun loppupuolella, mutta koska näistä osumista ei ole saatavilla ilmaista tiivistelmää, en osaa sanoa, millaisia löydöksiä silloin on tehty.

Suuremmissa määrin riboflaviinia migreenin hoidossa on alettu tutkia 1990-luvulta lähtien ja tutkimuksia on julkaistu tasaisesti, myös 2020-luvulla. Viime vuosina tutkimukset ovat keskittyneet riboflaviiniin lasten ja nuorten migreenin estohoidossa, sillä aikuista estohoidon osalta monet tutkimukset viittaavat sen näytön olevan jo riittävän vahvaa. Riboflaviini onkin mainittu myös migreenin Käypä Hoito -suositusten liitteessä2 ja esimerkiksi migreenilääkäri Carolyn Bernstein suosittaa sitä kirjassaan3 päivittäiseen käyttöön 400 mg. Myös migreenilääkäri Josh Turknett suosittaa kirjassaan4 riboflaviinia yhtenä kokeilemisen arvoisista luontaistuotteista magnesiumin ja etelänruttojuuren ohella.

Suurin osa löytämistäni tutkimuksista puoltaa riboflaviinia migreenin estohoidossa:

  • Vuonna 1994 julkaistussa tutkimuksessa5 osallistujat söivät riboflaviinia 400 mg päivittäin vähintään kolmen kuukauden ajan. Tutkimuksen perusteella riboflaviini vaikuttaisi olevan tehokas ja halpa tapa hoitaa migreeniä. Tutkimuksessa ei ollut plaseboryhmää.
  • Vuonna 1998 saman tutkijan johdolla julkaistiin kontrolloitu tutkimus6, jossa osallistujat saivat joko 400 mg riboflaviinia päivässä kolmen kuukauden ajan tai he kuuluivat plaseboryhmään. Lähes 60 %:lla riboflaviiniryhmään kuuluneista migreeni helpotti yli 50 %, kun vastaava luku plaseboryhmässä oli 15 %.
  • Vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa7 osallistujat söivät riboflaviinia 400 mg päivässä puolen vuoden ajan.  Migreeniin liittyvän päänsäryn määrä aleni keskimääräisestä neljästä kuukausittaisesta kohtauksesta kahteen kohtaukseen jo kolmen kuukauden jälkeen ja pysyi siellä seuraavat kolme kuukautta. Myös tarvittujen kohtauslääkkeiden määrä puolittui. Tutkimuksessa ei ollut plaseboryhmää.
  • Toisessa vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa8 riboflaviinia (400 mg), magnesiumia (300 mg) ja reunuspäivänkakkaraa (100 mg) verrattiin keskenään kolmen kuukauden ajan. Lisäksi tutkimuksessa oli plaseboryhmä, joka sai riboflaviinia 25 mg. Kaikissa ryhmissä migreenikohtausten ja -päivien sekä triptaaniannosten määrä vähenivät eikä ryhmien välillä ollut tilastollista eroa. Toisin sanoen 25 mg annos riboflaviinia vaikutti olevan yhtä tehokas kuin 400 mg.
  • Vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa9 tutkittiin riboflaviinia lasten ja nuorten migreenin estohoidossa joko 200 mg tai 400 mg päivittäisellä annoksella joko 3, 4 tai 6 kuukauden ajan. Tutkijoiden mukaan kohtausten määrä ja voimakkuus vähenivät tutkimuksessa mukana olleilla. Tutkimuksessa ei ollut plaseboryhmää.
  • Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa10 riboflaviinia tutkittiin lasten migreenin estohoitona 12 viikon ajan. Korkean annoksen riboflaviiniryhmässä migreenikohtausten määrä ja kesto vähenevät merkittävästi verrattuna plaseboryhmään, jossa ei havaittu tilastollisesti merkittävää muutosta ollenkaan. Alhaisemman annoksen ryhmässä taas ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa plaseboryhmään verrattuna.
  • Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa11 tutkittiin riboflaviinia migreenin estohoidossa lapsilla 10 mg ja 40 mg päivittäisillä annoksilla. Tutkijoiden mukaan kolmen kuukauden jälkeen migreenikohtausten määrä oli vähentynyt merkittävästi. Tutkimuksessa ei ollut plaseboryhmää.
  • Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa12 tutkittiin riboflaviinia lasten ja nuorten migreenin estohoidossa. Tutkijoiden mukaan riboflaviinin käyttö vähensi migreenikohtausten määrää, kohtauslääkkeiden käyttöä sekä poissaolopäiviä koulusta.  Tutkimuksessa ei ollut plaseboryhmää.

Yllä olevien tutkimusten lisäksi löysin yhden tutkimuksen13, jossa raportoitiin riboflaviinin hyödyistä kolmella syklisestä oksennusoireyhtymästä kärsivällä lapsella. Osa migreeniä käsittelevästä kirjallisuudesta pitää syklistä oksennusoireyhtymää yhtenä migreenin esiintymismuotona14.

Lisäksi löysin kaksi tutkimusta15,16, jotka eivät puoltaneet riboflaviinin käyttöä. Molemmissa tutkittiin riboflaviinia lasten migreenin estohoitona ja joissa molemmissa oli plaseboryhmä mukana tutkimuksessa. Koska niin moni lapsilla puoltavia tuloksia saanut tutkimus oli tehty ilman plaseboryhmää, heräsi minulle kysymys siitä, kuinka paljon riboflaviinin vaikutus on vain plaseboa – tai kuinka paljon ylipäänsä migreenihoidot ovat plaseboa? Esimerkiksi yhdessä kroonista migreeniä sairastaville tehdyssä tutkimuksssa17 plaseboryhmän migreenikohtausten määrä väheni 4,7 päivää kuukaudessa, kun tutkittavana ollutta estolääkettä (topiramaatti) syöneillä migreenikohtausten määrää väheni 5,7 päivää kuukaudessa. Vaikka tämä – noin yhden päivän ero toparamaatti- ja plaseboryhmien välillä – oli tutkijoiden mukaan tilastollisesti merkittävä, kuvaa se siitä huolimatta minusta plasebon huomattavaa voimakkuutta migreenilääkkeissä ja -luontaistuotteissa. Käytännössähän tässä tutkimuksessa yli 80 % lääkkeen hyödystä tuli plasebosta ja vain alle 20 % varsinaisesta lääkeaineesta. Toki kyse on vain yhdestä tutkimuksesta, joten suuria yleistyksiä sen perusteella ei voi tietenkään tehdä. Aikuisten osalta en onnistunut löytänyt tutkimustuloksia, jotka eivät olisi puoltaneet riboflaviinin käyttöä migreenin estohoidossa.

Riboflaviinin tarkkaa toimintamekanismia ei tunneta, mutta sen epäillään liittyvän riboflaviinin kykyyn kasvattaa mitokondrion energiatehokkuutta, sillä migreenikkojen aivoissa on todettu kohtausten välillä alenemaa mitokondrioiden kyvyssä tuottaa energiaa.5 Tätä samaa mekanismia on esitetty myös ubikinonin toimintamekanismiksi (kts. aikaisempi postaukseni ubikinonista migreenin estohoidossa). Yhden tutkimuksen mukaan riboflaviini on antioksidantti (eli se auttaa soluja korjaamaan hapettumisesta johtuvia vaurioita)18 ja hapettumisesta johtuvalla stressillä on esitetty olevan keskeinen rooli migreenin syntymekanismissä19.  Eräässä vuoden 2009 tutkimuksessa20 tarkasteltiin riboflaviinin toimivuutta ja verrattiin sitä osallistujien mitokondrioiden DNA:han. Erityisesti keskityttiin osa-alueeseen nimeltä halotyyppi H, jolla tiedetään olevan muista halotyypeistä eroava energia-aineenvaihdunta. Tutkimustulosten mukaan riboflaviini oli tehokkaampi migreenin estohoidossa niillä henkilöillä, joilla ei ollut halotyyppi H:n mukaista perimää. Tämä lienee huono uutinen suomalaisille, sillä kyseisen tutkimuksen mukaan halotyyppi H on eurooppalaisen perimän halotyyppi.

Jos riboflaviinin vaikutusta omaan migreeniin haluaa kokeilla, kannattanee vaikutuksia seurata vähintään kolme kuukautta, mikä on ollut useimpien tutkimustenkin kesto. Tutkimuksissa on käytetty aikuisille pääasiassa määrää 400 mg päivässä, mutta yksi tutkimus indikoi, että pienempikin määrä voisi riittää. Jos et ole aikaisemmin syönyt riboflaviinia ja päätät aloittaa, niin älä pelästy sitä, että se saattaa värjätä virtsan neonkeltaseksi. Neonväri kertoo siitä, että riboflaviini imeytyy kehoon1, mikä lienee hyvä asia. Minä en ehtinyt testata riboflaviinia kovin pitkää aikaa ennen kuin löysin avun ruokavaliomuutoksista, mutta minulla on kuitenkin jonkinlainen – täysin subjektiivinen ja mahdollisesti plasebon värittämä – kokemus siitä, että riboflaviinin päivittäinen käyttö olisi auttanut. Käytän sitä edelleen, sillä minusta se on lisännyt resilienssiä migreeniäni kohtaan.

Oletko kokeillut riboflaviinia ja onko siitä ollut sinulle apua?

Katso lähdeluettelo erilliseltä sivulta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.