Oma tarina 1/2: Matka kohti kohtausvapaata elämää

28.9.2021 oli minulle merkkipäivä – silloin tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun olen joutunut turvautumaan edellisen kerran migreenin kohtauslääkkeisiin. Tätä ennen olin ollut riippuvainen kohtauslääkkeistä yli 10 vuotta. Ehdin kuitenkin vuosien saatossa kokeilla jos jonkinmoista hoitokeinoa ja käynkin tässä oman tarinani ensimmäisessä osassa läpi omaa yli kymmenvuotista historiaani migreenin kanssa. Seuraavassa osassa paneudun tarkemmin natrium-kalium-tasapainottamiseen, joka oli lopulta minulle se, joka toi suuren helpotuksen.

Aloin saada migreenikohtauksia parikymppisenä, toisena yliopistovuotenani vuonna 2010. Tällöin elämässä tapahtui paljon asioita, jotka vaikuttivat moneen migreeniin linkittyvään osa-alueeseen, kuten stressiin, ravintoon, nestetasapainoon ja uneen. Muutin omilleni, söin epäsäännöllisesti ja pienellä budjetilla, mikä tarkoitti hiilihydraattien osuuden suurta kasvua ruokavaliossani. Lisäksi nukuin huonosti ja liikuntakin oli vähän niin ja näin. En muista enää tarkalleen, mutta ensimmäisinä vuosina kohtauksia lienee ollut yksittäisiä kuukauden tai parin välein. Alkoholin tunnistin hyvin nopeasti migreenitriggeriksi ja ensimmäistä migreenikohtaustani luulinkin vain hieman pahemmaksi krapulaksi. Kun vastaavia kohtauksia alkoi tulla enemmän, diagnosoitiin minulle YTHS:llä auraton migreeni ja sain kohtauslääkkeeksi Miranaxia. En muista enää tarkalleen, mutta kohtauksia lienee ollut muutaman viikon välein.

Aika pian diagnoosin jälkeen kävin pitkän hoitosarjan fysioterapeutilla – suosituksen sain migreenistä kärsivältä ystävältä. Minulla oli isoja niska- ja hartiaseudun jumeja, mutta niiden hoitaminen ei mielestäni juurikaan vaikuttanut migreenikohtausten esiintyvyyteen tai voimakkuuteen. Hoito itsessään oli toki miellyttävää ja koska niska- ja hartiajumit ovat migreenikoille niin yleisiä, olen käynyt aika lailla koko aikuisikäni säännöllisen epäsäännöllisesti hieronnassa. Olen kokenut sen aina rentouttavana, mutten näe, että se olisi vaikuttanut migreeniini millään tapaa. Alkuvuosina kohtausten määrä oli muutamia per kuukausi ja kohtauslääkkeet toimivat suhteellisen hyvin.

Vuonna 2012 kävin hoitosarjan akupunktiota. Hoitaja sovelsi akupunktiota enemmän lihasten rentouttamiseen, joskin muistan, että piikit laitettiin myös etusormen ja peukalon välissä olevaan L14 pisteeseen (kts. postaukseni tähän liittyen). Hoito oli miellyttävää ja nukuin todella hyvin hoitokertojen jälkeen. Migreeniin se ei valitettavasti kuitenkaan auttanut. Noin vuotta myöhemmin kävin vielä migreeniin erikoistuneella akupunktiohoitajalla hoitosarjan, mutta valitettavasti en saanut siitäkään apua. Hänellä oli kuitenkin käynyt lukuisia asiakkaita, jotka olivat saaneet merkittävää apua, joten minusta jokaisen migreenikon kannattaa kyllä käydä kokeilemassa akupunktiota – ellei ole kovin neulakammoinen.

Muutettuani omilleni opiskelemaan vuonna 2009, minulla alkoivat myös hankalat vatsaongelmat. Vuonna 2013 sain lopulta diagnoosiksi IBS:n, mutta epäilen nykyään, että kyse oli vatsamigreenistä. Sain jonkinlaista apua oireisiin gluteenittomasta ruokavaliosta ja vatsani voi parhaiten silloin kun välttelin kokonaan viljoja ja myös maitotuotteita.

Syksyllä 2013 ja vuoden vaihteessa 2013–2014 vietin pitkiä aikoja Kaakkois-Aasiassa ja migreeniini tuli aina reissun mittaiset tauot (3–5 viikkoa). Moni ehdotti, että kyse olisi stressin helpottumisesta, mutta koska kyse oli pienen budjetin aktiivimatkoista, en pitänyt selitystä kovin uskottavana. Jälkikäteen on helppo nähdä, millaisen muutoksen reissut toivat arjen ravintoon ja liikuntatottumuksiin: kaikki prosessoitu ruoka jäi pois, syöminen säännöllistyi, join vettä pitkin päivää ja liikkuminen lisääntyi. Lisäksi päivittäinen oleilu merivedessä lisäsi puolihuomaamatta natriumin saantia ja päivittäinen kookoksen syönti vastaavasti kaliumin saantia.

Joskus vuoden 2014 tienoilla Miranaxin vaikutus loppui ja sain kohtauslääkkeeksi Sumatriptaanin. Alkuun minulla olikin siihen todella hyvä vaste. Samoihin aikoihin innostuin ruokavalion vaikutuksesta terveyteen, sillä vatsaongelmani olivat pahentuneet ja muistan ahmineeni Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino -kirjaa todella innoissani. Kirjasta sain vinkin kokeilla hormonaalisen ehkäisyn lopettamista ja toteutinkin sen kesällä 2014. Valitettavasti minkäänlaista vaikutusta migreeniini sillä ei ollut. Samoihin aikoihin olin saanut jostain käsiini pH-dieetistä kertovan kirjan ja kokeilinkin ruokavaliota noin kuukauden ajan. Samalla otin käyttöön Kaisa Jaakkolan kirjasta bongaamani suosituksen syödä päivittäin magnesiumia. Yhtään migreenikohtausta ei tänä aikana tullut. Koin kuitenkin ruokavalion noudattamisen hyvin rajoittavana, enkä lopulta jaksanut sitä kovin pitkään. Tiedostin kuitenkin, että jotain sellaista siinä oli, mikä linkittyi migreeniin. Halusin kuitenkin ajatella, että kyse oli enemmän yksittäisestä ruoka-aineesta kuin kokonaisuudesta, mutten testaamalla onnistunut löytämään tätä ”yhtä ruoka-ainetta”.

Vuonna 2015 siirryin täysipäiväisesti työelämään ja migreenikokeilut jäivät hieman taka-alalle. Stressin määrä lisääntyi ja aika pian sumatriptaanini annosta nostettiin. Kohtausten määrä alkoi myös lisääntyä: kun niitä vuonna 2014 tuli keskimäärin 2 kertaa kuukaudessa, vuonna 2016 jo 3 kertaa kuukaudessa ja vuonna 2018 jo 4 kertaa kuukaudessa. Alkuvuodesta 2016 tein taas pidemmän Kaakkois-Aasian reissun ja huomasin saman vaikutuksen kuin aikaisemmillakin kerroilla: Thaimaassa minulla ei ollut migreeniä. Vuonna 2017 halusin jostain syystä antaa akupunktiolle vielä kolmannen mahdollisuuden, mutta se ei auttanut tälläkään kertaa. Vuonna 2018 aloitin säännöllisen meditoinnin, mutta sekään ei kauheasti vaikuttanut migreeniin.

Vuonna 2019 vaihdoin työpaikkaa, mikä antoi mahdollisuuden keskittyä taas enemmän migreenin hoitoon. Kohtauksia alkoi olla jo joinakin viikkoina 2 kertaa ja sumatriptaanin vaikutus suurimmalla sallitulla määrällä oli alkanut heikentyä. Tiesin, että jotain olisi pakko tehdä. Varasin ajan hammaslääkäriin ja maksoin itselleni purentakiskon (400 €) ja kävin Cranion Migreeniklinikan hoitosarjan Espoossa (370 €). Tällä yhdistelmällä kohtausvälini saatiin palautettua tasolle 2–3 kohtausta kuukaudessa, mutta kalliiksi se tuli. Loppuvuonna 2019 ostin myös TENS-laitteen, jonka avulla sain pidettyä niska-hartia-seutua paremmin auki.

Keväällä 2020 migreenit hiipivät vähitellen takaisin tiheämpänä. Taas jälkikäteen ravinnon vaikutus on nähtävissä: remontoimme uutta asuntoa 1,5 kuukautta ja ruokavalio koostui prosessoidusta pikaruoasta, kuten gluteenittomista pakastepizzoista. Kohtauksia alkoikin olla taas kaksi kertaa viikossa. Kun remontti oli tehty ja olimme muuttaneet uuteen asuntoon, halusin lisätä liikuntaa ja muutenkin katsoa vähän ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Jätin prosessoidut ruoat pois ja pyrin syömään kolme kertaa päivässä: aamuisin kaurapuuroa ja päivällisellä liha ja salaatti -yhdistelmän. Migreeni pysyi poissa 5 viikkoa, kunnes juhannuksena sain yhden elämäni pahimmista kohtauksista. Tästä suivaantuneena varasin ajan vyöhyketerapeutille. Hoitaja kyseli paljon historiastani ja yhdisti migreenini heti ruokavalioon: vatsaongelmat olivat alkaneet samoihin aikoihin migreenin kanssa ja ainoat pidempiaikaiset kohtausvapaat jaksot liittyvät joko suoraan tai välillisesti ruokavalioon (pH-dieetti 2014 ja kevään 2020 ruokavalion siivous sekä Kaakkois-Aasian matkat ja erilainen ruokailu).

Aloin selvittää migreenin ja ruokavalion yhteyttä. Olin googletellut jotain jo vuonna 2010, mutta tuntui, että vuonna 2020 tietoa oli todella paljon enemmän saatavissa. Aloin tilailemaan erilaisia kirjoja ja luin niitä sitä mukaa, kun ne saapuivat. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi migreeniruokavalioiden klassikko, migreenilääkäri David Buchholzin kehittämä Heal Your Headache -ruokavalio (tunnetaan englanniksi yleisesti nimellä HYH diet). Moni on voinut kuulla tyramiinista ja histamiinista migreenitriggerinä ja tämä ruokavalio rakentuu erityisesti tyramiinin ja histamiinin sekä joidenkin yksittäisten ruoka-aineiden välttelyyn. Tarkemmin HYH-ruokavaliosta voit lukea Buchholzin kirjasta tekemästä kirja-arvostelustani.

En kokenut Buchholzin ruokavaliota itselleni mitenkään intuitiiviseksi tai tunnistanut kovin monia triggeriruokia sellaisiksi, että ne vaikuttaisivat minuun. Koska kotini oli taas muuttunut remonttityömaaksi ja keittiö oli pois käytöstä, jouduin soveltamaan ja turvautumaan pitkälti vedenkeittimen varassa tehtävään ruokaan. Lisäsin huomattavasti kaurapuuron ja riisinuudeleiden syöntiä (noudatin edelleen gluteenitonta ruokavaliota vatsaongelmien takia). Kohtausten määrä räjähti käsiin: aloin saada 2–3 kohtausta viikossa, vaikka välttelin kaikkea kiellettyjen listalla olevaa. Olisin varmaan lopettanut kokeilun joka tapauksessa, mutta kun posti toi seuraavan kirjan, Josh Turknettin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirjan, lopetin saman tien. Turknett kun esitti, että migreenikot eivät voi syödä suuria määriä hiilihydraatteja ja tämä näytti HYH-ruokavaliokokeilun perusteella olevan täysin totta minun keholleni.

Aloitin Turknettin ohjeiden mukaisesti tiukimmasta päästä eli ketogeenisellä ruokavaliolla, jossa hiilihydraatteja rajoitetaan niin paljon, että keho siirtyy ketoosiin. Ketoosi tarkoittaa, että keho käyttää ketoaineita energianlähteenä glukoosin sijaan. Ensimmäiseen kolmeen viikkoon minulla ei ollut yhtäkään kohtausta, mikä oli tässä kohtaa migreenitaivaltani jo iso saavutus. Kolmannen viikon loppupuolella tunsin kohtauksen tulevan, mutta se oli huomattavan erilainen: kipu oli jossain 3/10, kun se tavallisesti minulla oli vähintään 8/10. Lisäksi en kärsinyt valoherkkyydestä ollenkaan vaan pystyin selailemaan puhelinta maatessani sängyssä. Tämäkin oli aivan ennenkuulumatonta. Päätin olla ottamatta kohtauslääkettä ja vain seurailla tilannetta. Kohtaus laski yön aikana, mikä sekin oli iso yllätys – yleensä kohtaukseni kestivät vähintään 48 h, jos en saanut niitä lääkkeillä poikki. Olin todella iloinen, että migreenini oli muuttunut tällaisiksi ”minikohtauksiksi”, mutta olin tietysti toivonut täysin kohtausvapaata elämää.

Jotta ei kuulostaisi liian ruusuiselta, siirtymä ketoosin ei ollut minulle todellakaan helppo. Minulla oli jatkuvasti nälkä, vaikka söin todella paljon. Vähensin myös hetkellisesti liikuntaa, koska ketoosiin siirtyminen on keholle muutenkin stressitila. Muutaman kerran tallensin kaiken syömäni kalorilaskuriin ja pääsin yli 2500 kilokaloriin – nälkä ei siis johtunut siitä, ettei kehoni olisi saanut energiaa, vaan varmaankin siitä, ettei se oikein osannut hyödyntää rasvaa. Lisäksi koin aivan järjettömiä mielitekoja syödä jotain makeaa ensimmäisten viikkojen aikana. Erityisesti himoitsin prosessoituja hiilihydraatteja. Nälkä ja himot helpottivat jossain 3–4 viikon kohdalla, jonka jälkeen olo oli yksiselitteisesti mahtava: energiaa piisasi, nukuin syvemmin, liikunta tuntui kevyeltä, kaikenlainen turvotus katosi ja erityisesti iltapäiväväsymyksen katoaminen oli mahtavaa. Pienenä miinuksena oli, että kuuluin niiden ”onnekkaiden” joukkoon, jotka kärsivät ketoihottumasta ja taistelinkin sen kanssa lopulta yli puoli vuotta.  Yleisesti parantunut vireystila sekä tietysti ruokavalion vaikutukset migreeniin kannustivat minua kuitenkin jatkamaan.

Olisin varmaan noudattanut kohtalaisen tyytyväisenä ketogeenistä ruokavaliota ja kärsinyt ajoittaisista ”minikohtauksista”, jos posti ei olisi tuonut minulle Angela Stantonin kirjaa. Kirjan alussa oli hänen metodiaan noudattavien kokemustekstejä, joissa he kertoivat elävänsä täysin kohtausvapaata elämää. Kiinnostuin tästä, vaikka se uskomattomalta tuntuikin ja syvennyin kirjaan. Jos haluat tutustua Stantonin ajatuksiin enemmän, olen tehnyt kirjasta kirja-arvostelun, minkä lisäksi olen avannut hänen kehittämänsä teorian taustaa tässä kirjoituksessa. Omat kokemukseni avaan tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani. Kaikessa lyhykäisyydessään hän esittää, että migreenikkojen aivot tarvitsevat enemmän ja oikeassa suhteessa toisiinsa nähden natriumia ja kaliumia sekä riittävästi magnesiumia ja vettä. Hän esitteli kirjassaan myös ns. suolatestin, jonka avulla voi haarukoida johtuvatko omat oireet natriumin vai kaliumin puutteesta. Kirja tarjosi myös selityksen sille, miksi ketogeeninen ruokavalio toimii joillakin (kuten minulla) niin hyvin: glukoosi poistaa soluista vettä ja natriumia, mikä johtaa natriumin puutteeseen ja täten migreeniin. Toisin sanoen ketogeeninen ruokavalio ei tuo helpotusta migreeniin samalla tavalla, jos oman migreenin ongelmat ovat enemmän kaliumin tai magnesiumin puutteissa.

Kirja on suhteellisen pitkä ja luin sitä ennen kuin aloitin tehdä mitään kirjan mukaisia muutoksia ruokavaliooni. Sitten eräs ravintolailta venähti vahingossa vähän pitkäksi ja join useamman lasin viiniä – ensimmäistä kertaa sitten kesän 2020, jolloin aloitin eri ruokavaliokokeilut. Aamulla heräsin siihen, että tuttu kipu oli jo ohimolla huomattavan voimakkaana. Kaivoin Angelan kirjasta suolatestin ohjeet esille ja imeskelin hieman suolakiteitä ja tuntui, että se auttoi. Kipu alkoi olla jo todella voimakasta, mutta olin tuonut keittiöstä merisuolakidepurkin sängyn viereen. Pidin jatkuvasti pientä määrää kiteitä suussa ja ne imeytyivät siitä vähitellen. Heti kun kiteet loppuivat, huomasin, että kipu paheni ja kun laitoin niitä lisää suuhun, kipu lähti hellittämään. Tein tätä muutaman tunnin ajan ja kipu pieneni jatkuvasti ja lopulta väistyi kokonaan. Taisin juoda muutaman lasin vettä myös tänä aikana. Olin todella hämmentynyt. Koskaan aikaisemmin en ollut saanut millään muulla kuin lääkkeillä kohtalaisen voimakasta kipua väistymään. Kokemus oli samalla todella voimaannuttava – minä ihan oikeasti olin pystynyt estämään migreenikohtauksen täysin lääkkeettömästi. Kerroin tietysti jokaisella, joka vain jaksoi kuunnella.

Yllä mainittu kerta on viimeinen, jolloin olen kokenut voimakasta migreenikipua. Kerron seuraavassa postauksessani tarkemmin omista kokemuksistani Stantonin menetelmää noudattaen ja viimeisen vuoden oppimisprosessisani. Matka ei ole ollut helppo ja kaikenlaisia sudenkuoppia sinne on mahtunut. Välillä olen kärsinyt ns. ”taustasärystä”, joksi nimitän voimakkuudeltaan 1–2/10 olevaa lievää kipua, joka ei haittaa toimintakykyä mitenkään. Näistäkin olen selvitty yllättävän nopeasti ja joka kerta olen oppinut jotain uutta kehostani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *