Huomioithan, että tämän artikkelikatsauksen on kirjoittanut täysin maallikko ja mitkään tekstissä annetut suositukset eivät ole minun suosituksiani, vaan olen merkinnyt niihin lähteet. Toivon, että tarkastelet näitä lähteitä kriittisesti ja pohdit itse tai kysyt lääkäriltäsi ovatko ne uskottavia. Lisäksi olen kertonut omista kokemuksistani, mutta suhtauduthan niihin kuten täytyykin: yhden ihmisen subjektiivisiin kokemuksiin, joista ei voi tehdä yleistyksiä. Jos sinulla on pitkäaikaissairauksia tai säännöllinen lääkitys, täytyy ristivaikutusten riski aina varmistaa lääkäriltä tai muusta luotettavasti lähteestä, kuten lääkkeiden tuoteselosteesta tai apteekista.
Olen koostanut tähän kirjoitukseen tietoa kolmesta B-ryhmän vitamiinista, sillä niiden kaikkien puute linkittyy kehon kohonneisiin homokysteiinitasoihin1 ja kohonneiden homokysteiinitasojen ja migreenin välisestä yhteydestä on jonkinlaista tutkimusnäyttöä olemassa.
Pyridoksiini (B6-vitamiini)
Pyridoksiini eli B6-vitamiini on vesiliukoinen ja yksi tärkeimmistä B-vitamiineista. Se tuottaa energiaa syömästämme ruoasta, suojaa hermosoluja ja tuottaa hermojen signaaliaineita. Lisäksi sillä on keskeinen rooli monien kivennäisaineiden, kuten kromin, magnesiumin ja sinkin imeytymisessä. Pyridoksiinia on mm. pavuissa, täysjyväviljassa, banaaneissa, raa’assa kalassa ja broilerissa, pähkinöissä, kaurahiutaleissa, maksassa, avokadossa sekä hedelmissä ja kasviksissa.1
Folaatti (B9-vitamiini), synteettisessä muodossa foolihappo
Folaatti eli B9-vitamiini on vesiliukoinen ja sillä on keskeinen merkitys mm. solujen normaalin jakaantumisen kannalta. Se on välttämätön proteiinien tuotannossa ja perimän muodostuksen kannalta. Synteettisenä lisäravinteena sitä myydään foolihappona. Folaattia löytyy eniten vihreistä kasviksista, kuten parsakaalista, pinaatista, kiinankaalista ja pavuista, mutta myös sitrushedelmistä, banaanista ja täysviljatuotteista. Sen puutos on yleisin vitamiinipuutos teollisuusmaissa.1
Hydroksikobalamiini (B12-vitamiini)
Hydroksikobalamiini eli B12-vitamiini on ainut näistä kolmesta B-vitamiinista, joka mainitaan migreenin Käypä Hoito -suositusten liitteessä2. Se on vesiliukoinen vitamiini, joka on välttämätön mm. hermoston ja aivojen toiminnalle sekä rasvahappojen aineenvaihdunnassa. Muista B-vitamiineista poiketen suolen mikro-organismit pystyvät tuottamaan sitä ja varastoivat sitä maksaan. Tämän takia emme ole riippuvaisia hydroksikobalamiini päivittäisestä saannista. Hydroksikobalamiiniä on pääsääntöisesti vain eläinperäisessä ruoassa sekä merilevässä, jolloin sen puutostila voi syntyä erityisesti eläinkunnan tuotteita vältteleville.1
Homokysteiini, migreeni ja B6-, B9– ja B12-vitamiinit
Homokysteiiniä syntyy kehossa ei-haluttuna välituotteena, jos B3-, B6– ja B12-vitamiineistä on puutetta silloin kun lihan aminohappoa metioonia yritetään muuttaa yhdeksi elimistön rakennusaineeksi kysteiiniksi.1 Tutkimuksissa on löydetty yhteys korkeampien homokysteiinitasojen ja migreenin välillä erityisesti migreenistä kärsivillä lapsilla3,4 sekä aurallisesta migreenistä kärsivillä5,6. Tarkemmissa geenitutkimuksissa korkeammat homokysteiinitasot aurallisesta migreenistä kärsivillä on yhdistetty MTHFR-geeniin ja erityisesti sen tiettyihin alaryhmiin, kuten T67767–11. Vuonna 2014 julkaistun koontiartikkelin12 mukaan yleinen tieteellinen näyttö migreenin ja korkeampi homokysteiinitasojen välillä on kuitenkin kovin heikkoa, ja todennäköisesti yhteys liittyy vain tiettyyn migreenin alaryhmään13.
Tästä huolimatta B6-, B9– ja B12-vitamiinejä on tutkittu migreenin estohoidossa sekä yhdessä että erikseen kohtuullisin tuloksin. Yksittäisissä tutkimuksissa on saatu seuraavia tuloksia:
- Pyridoksiinin lisäravinnekäytön (80 mg päivässä) todettiin vuonna 2015 julkaistussa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa vähentävän aurallisen migreenin kohtausten voimakkuutta ja kestoa, mutta sillä ei ollut vaikutusta kohtausväliin14.
- Foolihapon todettiin vähentäneen migreenikohtausten määrää lapsilla vuonna 2007 julkaistussa avoimessa tutkimuksessa15 ja aurallisestä migreenistä kärsivillä aikuisilla vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa16. Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa17 löydettiin aurallista migreeniä sairastavilta lapsilla muita alhaisemmat foolihappotasot.
- Hydroksikobalamiinia tutkittiin vuonna 2002 julkaistussa avoimessa tutkimuksessa18 kolmen kuukauden ajan 1 mg päivittäisellä annoksella. Lähes kahdella kolmesta tutkimukseen osallistuneista migreenikohtaukset vähenivät yli 30 % ja hieman yli puolella yli 50 %. Heillä myös kohtausten pituudet vähenivät. Veren hydroksikobalamiinitasojen osalta vuonna 2016 julkaistuissa tutkimuksissa19 migreenistä kärsivillä lapsilla tasoissa ei ollut eroja muihin lapsiin verrattuna. Sen sijaan vuonna 2019 julkaistuissa tutkimuksessa20 löydettiin yhteys alhaisten hydroksikobalamiinitasojen ja migreenin välille.
Kahden vitamiinin yhdistelmänä on tutkittu ainakin folaattia ja pyridoksiinia sekä folaattia ja hydroksikobalamiinia:
- Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa21 havaittiin, että migreenikot saivat vähemmän folaattia ravinnosta kuin verokkiryhmässä, mutta saman verran kokonaisenergiaa sekä pyridoksiinia. Ravinnosta saatavan pyridoksiinin ja folaatin määrän ja migreenikohtausten määrän välillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista yhteyttä. Sen sijaan vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa22 osa tutkimukseen osallistuneista söi kolmen kuukauden ajan päivittäin joko vitamiinilisää (80 mg pyridoksiinia ja 5 mg foolihappoa) tai plaseboa. Vitamiiniryhmässä migreenikohtausten voimakkuus pieneni, kestot lyhenivät sekä kohtausväli piteni plaseboryhmään verrattuna.
- Foolihappoa ja hydroksikobalamiinia yhteiskäytöstä saatiin positiivista näyttöä vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa23 ja vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa migreenistä kärsivillä lapsilla todettiin olevan muita lapsia alhaisemmat foolihappo ja hydroksikobalamiinitasot24.
Kaikkia kolmea vitamiinia on tutkittu myös yhdessä:
- Vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa25 aurallisesta migreenistä kärsivät söivät kuuden kuukauden ajan päivittäistä vitamiinilisää, joka sisälsi 25 mg pyridoksiinia, 2 mg foolihappoa ja 400 mg hydroksikobalamiinia. Vitamiinilisää syöneessä ryhmässä homokysteiinitasot laskivat 39 %, mikä oli enemmän kuin plaseboryhmässä. Lisäksi kohtausten määrä ja voimakkuus alentuivat vitamiinilisää syöneessä ryhmässä, kun taas plaseboryhmässä näin ei käynyt. Vuonna 2016 julkaistiin tutkimus26, joka oli pitkälti samanlainen, mutta foolihapon määrä oli 1 mg. Tutkimuksen tulosten mukaan tämä ei ollut yhtä tehokas migreenin estohoidossa kuin 2 mg foolihappoa.
- Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa27 aurallisesta migreenistä kärsivät osallistujat söivät kuuden kuukauden ajan B-vitamiinivalmistetta, joka sisälsi kaikkia kolmea vitamiinia tai plasebovalmistetta. Tutkimusten mukaan vitamiinivalmistetta syöneessä ryhmässä migreenikohtausten voimakkuus vähentyi ja homokysteiinitasot alenivat plaseboryhmään verrattuna.
Omat johtopäätökseni
Minulle jäi näistä tutkimustuloksista paljon epävarmempi olo kuin esimerkiksi riboflaviiniin, magnesiumiin tai ubikinoniin liittyvistä tutkimuksista. En ole myöskään huomannut, että kukaan migreenistä kirjan kirjoittanut suosittaisi yhtäkään näistä vitamiineista. Kun vielä huomioidaan, että useissa yllä mainituissa tutkimuksissa yhteys oli löydetty vain tietyllä geenimuunnoksella ja/tai tietyllä migreenityypillä (aurallinen migreeni), lienee todennäköisestä, että vain tietty alaryhmä migreenikkoja voisi saada hyötyä näiden vitamiinien lisäravinnekäytöstä. Itse en ottaisi näitä ensimmäiseen migreenivitamiinikokeiluun vaan aloittaisin kirjallisuudessa paljon useammin mainituista riboflaviinista tai magnesiumista, mutta jos olisin jo kokeillut ne, harkitsisin varmasti näiden kolmen vitamiinin puheeksi ottamista lääkärin kanssa. Näiden vitamiinien pitoisuudet ja/tai homokysteiinin taso voidaan myös mitata verikokeella, mikä varmasti antaa suuntaa siitä, voisiko itse saada näistä hyötyä.
Olen tähän mennessä kerännyt tietoa useammastakin vitamiinista, kivennäisaineesta ja vastaavista lisäravinteistä, joita on tutkittu migreenin hoidossa. Kaikista näistä en ole ehtinyt vielä edes kirjoittaa, mutta tuntuu, että laajalle joukolle erilaisia luonnollisia lisäravinteita on löydetty yhteys migreeniin ja usein niin, että jos henkilöllä on ollut puutosta, puutteen korjaaminen helpottaa kohtausten määrää tai voimakkuutta (kts. tämän artikkelin lähteiden lisäksi myös postaukseni magnesiumista). Tämä on saanut minut ihmettelemään, ettei minulle ole koskaan terveydenhuollossa edes ehdotettu laajoja verikokeita vitamiinipuutosten tutkimusta varten enkä ole kuullut, että niitä migreenikoilta kovin yleisesti tutkittaisiinkaan. Ehkä tähän on jokin syy, jota en vain ymmärrä, mutta jos oma hoitotasapainoni ei olisi niin hyvä kuin mitä se nyt on, tulostaisin todennäköisesti ison pidon tutkimuslähteitä ja yrittäisin niiden kanssa perustella lääkärille, miksi laajat verikokeet tulisi ottaa ja mahdolliset migreeniin liittyvät vitamiinipuutokset selvittää.
Katso lähdeluettelo erilliseltä sivulta.