Onnistumistarinoita Stanton Migraine Protocol® -menetelmällä

Tässä postauksessa neljä naista kertoo kokemuksistaan Stanton Migraine Protocol®:n soveltamisesta. Ja millaisia onnistumisia ja elämänlaadun parantumista he ovatkaan saaneet! Minun eli blogin kirjoittajan ensimmäisestä vuodesta Stanton Migraine Protocol®:aa soveltaen voit lukea aikaisemmin julkaisemastani kirjoituksesta.

Tarina 1: Elämänlaatuni palasi takaisin – ”pystyn normaaliin elämään sängyn pohjalla makaamisen sijaan”

Ensimmäisen migreenikohtauksen sain 4-vuotiaana, mutta vasta parikymppisenä kohtauksen alkoivat haitata elämääni. Minulla oli käytössä hormonaalinen ehkäisy ja sen aikana kohtausmäärät karkasivat käsistä. Sain ensimmäiset estolääkkeet käyttöön ja ne helpottivat tilannetta. Kolmenkympin jälkeen tilanne alkoi taas pahentua. Lähempänä neljääkymmentä olin täysin kroonistunut ja minulla oli päivittäin pahoja migreenioireita. Työt pystyin juuri ja juuri hoitamaan, mutta muuten makasin sängyssä. Elämänlaatua ei ollut. Pahimmalla kerralla minulla oli kolmen viikon migreeniputki, joka lopulta katkaistiin kortisonitipassa. Samalla aloitettiin useampi estolääke. Loppuvaiheessa minulla oli käytössä biologinen lääke, verenpainelääke ja masennuslääke migreenin hoitoon. Biologisen lääkkeen myötä tilanne helpotti sen verran, että aloin ymmärtää, miten huonossa jamassa olen ja että asialle on tehtävä jotain. Mietin, että on oltava jokin muu tapa, sillä kaikilla käyttämillä lääkkeillä oli myös sivuvaikutuksensa.

Stantonin menetelmä tuli vastaan kroonista migreenistä sairastavien FB-ryhmässä. Liityin saman tien Stantonin FB-ryhmään ja aloin opiskella siellä olevaa tietoa. Kun liityin, olin vielä todella sairas ja alkuun vain luin, opiskelin ja yritin ymmärtää. Odotin, että minulla olisi riittävästi energiaa tehdä niin suuri ja kokonaisvaltainen elämäntapamuutos kuin menetelmä edellyttää, sillä ruokavalio on hyvin rajattu. Kun lopulta aloitin, aloitin hyvin pehmeästi: jätin ensin yhden ruoka-aineen pois, sitten seuraavan ja niin edelleen. Lopulta aloin olla lähempänä ja lähempänä menetelmän mukaista ruokavaliota.

Kun olin päässyt hyvin lähelle menetelmän mukaista ruokavaliota (vähähiilihydraattinen sekä viljat, sokeri ja kasvirasvat jääneet pois) ja noudattanut sitä noin 3–4 viikkoa, tilanne parani selvästi ja migreenipäivät vähenivät. Muutos oli todella voimakas ja tilanne oli minulle kuin uudelleensyntyminen. Minulla on edelleen joskus migreenikohtauksia, mutta ne vastaavat vanhaa aikaa: kohtaus kestää 4–8 tuntia, kun kroonisina aikoina kohtaus kesti aina päiviä, ellei viikkoja, ja sen invalidisointiaste oli valtava. Tällä hetkellä minulla ei ole käytössä yhtäkään estolääkettä ja kohtauslääkkeitä otan vain tarvittaessa.

Stantonin menetelmä on mielestäni hyvin nihilistinen ja FB-ryhmän ylläpitäjien oletus on, että noudatat menetelmää millintarkasti, mittaat verensokeria ja ketoaineita, punnitset ruoat ja seuraat aterioiden leusiini-, kalium- ja natirummääriä jne. Itse olen tästä kieltäytynyt, sillä minulle on riittänyt vähempi. Ajattelen, ettei ruokailun tarvitse olla näin tarkkaa tiedettä – eiväthän esi-isämme olisi selvinneet muuten hengissä – vaan on mahdollista oppia kuuntelemaan, milloin keholla on hyvä olo ja mitä se tarvitsee. Syön tällä hetkellä oikeaa ja puhdasta ruokaa ja kiinnitän huomiota nesteytykseen, jos oireita alkaa tulla. Liikunnan aikana pidän huolta, että käytän riittävästi vettä ja suolaa. Käytän nesteytykseen myös maitoa.

Olen noudattanut ruokavaliota noin vuoden verran. Olen soveltanut ruokavaliota suomalaiseen suuntaan ja ottanut mukaan hiilihydraattien lähteeksi mm. kotimaisia marjoja ja luomuporkkanoita, kun taas en ole esimerkiksi syönyt menetelmän suosittelemaa hunajamelonia. Käytännössä ruokavalioni on hyvin liha- ja maitotuotepainotteinen, sillä monet menetelmän sallimat kasvikset, kuten kaalit, eivät ole lemppareitani. Ruokavalio ei siis istu nykytrendeihin, koska liha ja maitotuotteet on nykyään niin demonisoituja. Minulle molemmat kuitenkin edustavat puhdasta lähiruokaa, jota rehusta voidaan Pohjois-Suomessa lyhyen kesän takia tuottaa. Koska tästä ruokavaliosta puuttuvat sokerimäärän takia myös hedelmät, monen ihmisen on ollut vaikea hyväksyä ruokavaliotani. Yleisin kysymys, jonka saan, on, että miten mahasi toimii, koska et saa kuituja. Huvittaa kyllä, se toimii paremmin kuin koskaan: ei ole ilmavaivoja ja toiminta on säännöllistä. Joskus vatsa voi olla hieman kovana, mutta aina se korjaantuu pienellä määrällä magnesiumia.

Koko tämän vuoden ajan, kun olen menetelmää noudattanut, ovat migreenit tasaisesti vähentyneet. Huomaan, että mitä pidemmin jaksan hoitaa itseäni ruokavaliolla, sitä parempaan kuntoon olen päässyt. Migreenit helpottuvat ja lyhenevät. Kehon tasapaino alkaa lähennellä sitä, mitä se on joskus ollut. Nykyään pystyn harrastamaan liikuntaa, mikä on tosi mukavaa ja parantanut elämänlaatua. Kroonisena aikana olin täysin kyvytön liikkumaan, ei kerta kaikkiaan ollut tapaa, jolla olisin voinut harrastaa liikuntaa.

En ole koko ajan noudattanut menetelmää 100 %:sti. Olen sortunut syömään suklaata, salmiakkia ja saattanut ottaa palan pullaa. Tunnistan, että maksan hintaa siitä, että huijaan ja se on myös syy sille, miksi palaan aina takaisin noudattamaan menetelmää. Jos en olisi ollut niin sairas mitä olin, en olisi ikinä aloittanut tätä ruokavalioon. Rakastan ruokaa, herkkuja ja sokeria, ja se, että tein tällaisen päätöksen, ei ollut helppoa enkä tehnyt sitä kevyin perustein. Jos migreenini olisi helppo, en noudattaisi tätä menetelmää. 

Kun aloitin muutoksen, kuuntelin äänikirjana Anu Tevanlinnan kirjan Hyvinvointia mielelläsi. Kuuntelin sitä vaikka kuinka monta kertaa ja aina kun on tuntunut, etten pysty enkä kykene, niin laitan sen illalla päälle, jotta alitajunta saa muistutuksen siitä, miksi tätä teen. Kirjan avulla olen oppinut itsemotivointia, joskin pyrin silti olemaan itselleni lempeä. Jos oikeasti haluan syödä suklaata, niin syön suklaata. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että raja pitää olla: enemmän hyviä päiviä kuin huonoja päiviä.

Nainen, 43 (23.3.2022)

Tarina 2: Jo kahdessa kuukaudessa huomattavaa helpotusta – ”itkin ensimmäiset kerrat, kun suolatesti toimi”

Migreenikohtaukseni alkoivat vuonna 2013 ollessani 18-vuotias ja vuotta myöhemmin kohtauksia oli jo useana päivänä viikossa. Pyrin hoitamaan migreeniä hieronnalla ja fysioterapialla sekä niska-hartiaseutuun kohdistuvalla kuntasaliharjoittelulla. Vahvistin lihaksia ja venyttelin, mutta mitään vaikutusta ei ollut. Joka paikasta kuitenkin tulvi viestiä, miten niskahartia-vaivat aiheuttavat migreeniä, joten olin sinnikäs. 23-vuotiaana migreenipäiviä oli jo enemmän kuin migreenittömiä päiviä, mutta jatkoin silti fysioterapeuteilla käymistä ja pyrin saamaan niskahartia-vaivat kuriin. Mikään tekemäni ei kuitenkaan tuntunut auttavan. Orjallisesti jumppasin niskoja ja tapasin lisää fysioterapeutteja, joiden liikkeitä noudatin siinä toivossa, että ne auttaisivat ja syytin itseäni siitä, etten osannut treenata oikein ja sen takia koko ajan särkee.

Alkuvuonna 2019 aloitin syömään masennuslääkettä, mikä myös vähensi migreenejä. En kuitenkaan heti yhdistänyt, että vähentyminen johtui tästä lääkkeestä ja kun puolitoista vuotta myöhemmin lopetin lääkkeen käytön, migreeni palasi takaisin pahempana kuin koskaan: jonkinlaista särkyä oli päivittäin. Yritin hoitaa migreeniä osteopatialla ja siitä olikin pientä apua muutaman kerran, mutta lopulta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Loppuvuodesta 2020 kokeilin yhtä migreeniin tarkoitettua estolääkettä, mutta siitä aiheutuvista sivuoireista johtuen lopetin sen saman tien ja tilalle vaihdettiin kaksi muuta estolääkettä. Lääkkeet tuntuivat auttavan ensimmäiset pari kuukautta, mutta sen jälkeen kivut palasivat hiljalleen. Palasin käymään osteopatiassa ja yhdessä lääkkeiden kanssa tilanne oli hieman helpompi.

Syksyllä 2021 neurologi ehdotti, että estolääkkeiden määriä tiputetaan, koska tilanne oli parempi. Tämä aiheutti migreenin käsiin räjähtämisen ja vaikka estolääkkeet palautettiin aiemmalle tasolle, tilanne ei enää helpottanut. Neurologin kanssa pohdittiin jo biologisten lääkkeiden kokeilua, kun huomasin joulukuussa 2021 Facebook-ryhmästä postauksen Stantonin menetelmästä. Halusin antaa sille mahdollisuuden, sillä minua hirvitti ajatus, että koko ajan pitäisi olla syömässä enemmän ja enemmän lääkkeitä, sillä vaikuttaa, että kroonikoilla lääkkeet alkavat aina hyvän alun jälkeen menettää tehoaan ja kuvaan astuvat suuremmat määrät ja aina vain uudet lääkkeet.

Stantonin ruokavalio kuulosti mielestäni myös järkevältä verrattuna esim. tyramiinittomaan ruokavalioon, sillä tyramiiniton sallii mm. vaaleat viljat, vaikka tutkimustietokin on yhdistänyt migreenin ja verensokerin heittelyt. Lisäksi olen aina syönyt todella terveellisesti ja kasvipohjaisesti ravintosuosituksia noudattaen, mutta silti oloni oli aivan hirveä. Koska Stantonin menetelmä oli noudattamaani ruokavalioon nähden erilainen, uskoin, että sillä voisi saadakin muutosta. Ketogeeninen ruokavalio on myös epilepsian Käypä hoito -suosituksissa, joten pohdin senkin kautta voisiko vastaava mekanismi, joka auttaa epilepsiaan, auttaa myös migreeniin.

Aloin saman tien laittaa suolaa veteen ohjeiden mukaisesti ja ostin keittiövaa’an. Joulun jälkeen aloin opiskella menetelmää ja muokkaamaan ruokavaliota ohjeiden mukaiseksi. Söin kolme kertaa päivässä ja suurin piirtein menetelmän makrojakauman mukaisesti, mutta välillä söin myös ruoka-aineita, joita menetelmässä ei suositella. Ensimmäiset kerrat tammikuussa, kun tein suolatestin, olivat mullistavia. Purskahdin itkuun, kun suolatestin suolan ja suolavesilasillisen jälkeen alkoi tuntua surinaa kovissa ja samalla pahoinvointi ja huimaus alkoivat laantua ja kipu hellittämään. Se, että sain konkreettisesti kokea tähän kipuhelvettiin toimivan ja sivuoireettoman ratkaisun toi ihan uutta toivoa.

Nyt on mennyt pari kuukautta näin ja olen pystynyt tiputtamaan estolääkitystä pienempään annokseen ja otan sitä vain muutaman kerran viikossa. Noudatan menetelmää niin, että syön kolme kertaa päivässä ja suolaan juomani vesimäärän ohjeiden mukaan. Syön suurin piirtein menetelmän makrojen mukaan ja huolehdin, ettei hiilihydraatteja tule liikaa, mutta toisinaan syön ruoka-aineita, joita ei suositella. Täysin kivuton en ole, koska en noudata menetelmää vielä 100 %:sti, mutta kohtaukset menevät nykyään joka kerta ohi puolessa päivässä joko suolaa lisäämällä tai pois jättämällä. Ennen ne jatkuivat päiväkausia, jos en ottanut kohtauslääkettä, ja silloinkin kipu tuli usein takaisin, kun kohtauslääkkeen vaikutus lakkasi.

Olen nyt huomannut, että kallonpohjassa tuntunut särky ja lihasjumit eivät olleet koskaan mistään lihaskireydestä johtuvia vaan migreenini oirekuvaan kuuluvat kallonpohjan ja niskan alueen särky. Kohtaukseni alkavat monesti sillä, että tulee huimausta ja pahoinvointia sekä niska- ja takaraivosärkyä, mutta kaikki nämä korjaantuvat nyt natriumilla tai kaliumille, niin kuin muutkin migreenioireet. Koen ongelmallisena, että niin usein korostetaan niskahartiavaivojen aiheuttavan migreeniä, vaikka se voi olla myös toisinpäin. Huimauksenkin luulin johtuvan kireistä niskoista, vaikka sekin oli migreenistä johtuvaa. Suunnittelen, että syksyllä 2022 opettelen aterioiden natrium-kalium-tasapainotusta ja sen jälkeen lopetan viimeisen käytössä olevan estolääkkeen.

Nainen, 27 (17.3.2022)

Tarina 3: Kroonikosta lähes kivuttomaksi – ”voin paremmin kuin koskaan”

Olen nyt 53-vuotias ja minulla on ollut migreeni lapsesta asti, mutta silloin sitä ei vielä osattu diagnosoida. Minulla on aurallinen ja auraton migreeni, joka oli kroonistunut ja sen lisäksi hortoniin viittaavia kausia. Käytössäni oli useita eri estolääkkeitä samanaikaisesti, minkä lisäksi migreenin täsmälääke ja kaksi kipulääkettä. Olen joutunut käymään sairaalassa migreenitipassa, jotta kohtauksia olisi saatu katkeamaan ja lisäksi minulle on määrätty pitkän migreenin katkaisuun kotona syötävä kuuri. Näistä huolimatta särkypäiviä oli 15–25 kuukaudessa.

Noin kolme vuotta sitten kuulin tuttavani saaneen apua migreeniin ketogeenisestä ruokavaliosta. Päätin kokeilla ketogeenistä itsekin ja aloin perehtyä asiaan. Alkuun ensimmäiset viikot pahensivat migreeniä ja meinasin jo jättää kokeilun sikseen, mutta päätin jatkaa sitkeästi. Alun jälkeen olotila alkoikin parantua ja migreeni helpottaa.  Migreenipäivät vähenivät 10–15 särkypäivään/kk.  Noin puolen vuoden jälkeen kävin verikokeissa, joista selvisi, että myös kolesteroli- ja verensokeriarvot olivat parantuneet ruokavalion myötä. Lisäksi paino putosi, mikä oli positiivinen ”sivuvaikutus”.

Reilu vuosi sitten huomasin Migreeniyhdistyksen FB-ryhmässä jonkun mainitsevan Stantonin menetelmän ja kiinnostuin siitä. Tilasin kirjan ja liityin Stantonin FB-ryhmään. Uskoin menetelmään, koska siinä on paljon samaa kuin ketogeenisessä ruokavaliossa, mistä olin jo saanut paljon apua. Toiveena ja tavoitteena oli sekä migreenipäivien että myös lääkemäärän väheneminen.  Aloin muokata ruokavaliota Stantonin menetelmän mukaiseksi, mikä oli helppoa, sillä olin jo ketogeenisellä ruokavaliolla. Heti alkuun otin käyttöön veden ja suolan lisäämisen menetelmän suosituksen mukaisesti. Merkittävä muutos migreenin vähenemisessä tapahtuikin heti alkuvaiheessa, kun olin saanut oman vesi- ja suolatasapainon kuntoon. Menetelmässä suositeltu verensokerimittari ja ruokasovellus eivät kuitenkaan ole minulla käytössä, ainakaan vielä. Muuten olen pyrkinyt pysymään ruokavaliossa.

Olen noudattanut menetelmää em. tavoin nyt reilun vuoden ja tällä hetkellä olen lähes täysin migreenitön. Iän puolesta hormonitoiminta on vaihtelevaa ja epäsäännöllistä ja toisinaan voi tulla yhden päivän migreeni hormonaaliseen kiertoon liittyen, mitä en ole osannut ennakoida/estää ajoissa. Muutoin migreenit ovat pysyneet poissa. Myös liikuntaa olen pystynyt lisäämään ja esim. treeneissä minulla on mukana suolavesipullo. Harrastan myös avantouintia pari kertaa viikossa käyden myös saunassa ja mukana aina suolavettä. Iloitsen siitä, että enää ei tule migreeniä liikunnan yhteydessä.

Tällä hetkellä minulla on ainoastaan yksi estolääke käytössä, ja sen annostusta on vähennetty minimiin. Tarkoitus olisi senkin käyttö lopettaa, koska sille ei ole enää tarvetta migreenin suhteen. Ainoa pelko on se, että olen kärsinyt unettomuudesta ja lääke auttaa minulla siihen.  Olen konsultoinut omaa neurologia ketogeenisen ja Stantonin menetelmän aikana ja lääkärin ohjeistuksen mukaan on lääkitystä muokattu ja vähennetty.  Voin nyt paremmin kuin koskaan ja olen lähes migreenitön, kivuton ja lääkkeetön.

Nainen, 53 (25.3.2021)

Tarina 4: Migreenin varjosta kohti valoa – ”olin kuvitellut, että vähäsuolainen ruokavalio olisi migreenistä kärsivälle terveellinen”

Elin lapsuuttani 80-luvun alusta 90-luvun lama-aikaan, jolloin tilaa ei ollut minkäänlaiselle valittamiselle. Ala-asteikäisenä vatsaani koski jatkuvasti. Äitini kertoi, että olin kärsinyt vatsavaivoista koliikin muodossa jo vauvana. Tuohon aikaan tietoa ruoka-aineherkkyyksistä oli vähän, mutta äitini vei minut tutkimuksiin, joissa todettiin, että kärsin laktoosi-intoleranssista. Laktoositon dieetti ei kuitenkaan auttanut, vaan vatsavaivani jatkuivat. Vaivoistani huolimatta kulttuuri oli sellainen, että ruokapöydästä ei ollut poistumista ennen kuin lautanen oli tyhjä. Muistan jo tuolloin kokeneeni, ettei herkille aisteilleni ollut tilaa arjessa. Pyrin tasapainoittamaan oloani juoksemalla pitkiä matkoja metsässä. Kehitin todella voimakkaan mielikuvitusmaailman, johon tarvittaessa osasin sukeltaa välttyäkseni kestämättömiltä asioilta. Toistuvat unihalvaukset järkyttivät mieltäni, mutta en osannut kertoa niistä kenellekään. Kasvuiässä aloin heräilemään öisin pohjekramppeihin, joihin äitini antoi kalkkitabletteja ikäänkuin lääkkeeksi. Löysin vanhemman ystäväni myötä nikotiinin jo 11-vuotiaana, minkä pian opin rauhoittavan yliaktiivista hermostoani.

Kun pääsin 16-vuotiaana muuttamaan omilleni, ruokavalioni yksipuolistui. Kärsin oireideni perusteella ravintoainepuutoksista. Aloin näkemään hallusinaatioita ja masennuin niin, että menetin viikoksi muistini. Masennus kuitenkin loppui seinään, kun huomasin olevani raskaana. Olin tuolloin 19-vuotias. Tiedostaen aliravitsemustilani, ravinto-oppi alkoi todella kiinnostaa. Kotonani minua oli kasvatettu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, joten olin oppinut välttämään margariineja, siemenöljyjä ja jauhoja sekä tärkkelystä. Ruokavalioni oli siitä huolimatta hyvin kasvispainotteinen, joten sikiön kasvun tueksi lisäsin siihen maitotuotteita. Oli vaikeaa ottaa uusia elintarvikkeita ruokavaliooni, kun syöminen oli muutenkin ollut minulle vatsakipujeni takia hankalaa. Syömiseni olivat raskausaikana aika kaoottisia, mikä meni tupakoinnin lopettamisen piikkiin.

Synnytyksen ja imetykseni jälkeen, ruuhkavuosien myötä aloin elämään kahvilla ja tupakalla. Lopetin tupakoinnin lopullisesti 25-vuotiaana, minkä myötä alkoi jytistä. Ensimmäiset päänsärkyni olivat niin voimakkaita, että pyysin miestäni hakkaamaan minua nyrkeillä selkääni, jotta voisin maata edes hetken aloillani sängyssä. Aloin kärsimään sekä ahmimis- että oksentamiskohtauksista ja painoni alkoi nousta. Sain tilanteen kuitenkin kuriin löydettyäni tavoitteellisen treenaamisen ja proteiinipirtelöt. Säryt katosivat ja olin pian siinä kunnossa, että juoksin marathonin alle neljään tuntiin. Juoksuvalmentaja sanoi, että olin selkeästi rasvapolttoinen, koska jaloissani tuntui riittävän virtaa loputtomiin. Ryhdyttyäni treenaamaan ultrajuoksua, pikkuhiljaa päänsäryt hiipivät takaisin.

Olin 30-vuotias, kun ensimmäistä kertaa otin ibuprofeenia vaivoihini. Lääkkeet eivät olleet kuuluneet arkeeni, koska olin aina ollut poikkeuksellisen terve. Vaikka sinnittelin arjessa aina vaan isompien kipulääkeannoksien turvin, kesti vielä viitisen vuotta, kunnes suostuin myöntämään voivani pahoin. Sitä oli vaikeaa peittää, koska särkylääkkeet alkoivat aiheuttamaan jatkuvia nenäverenvuotoja. Lopulta jäin sairaanhoitajaystävälleni kiinni oksentelustani, minkä myötä jouduin myöntämään, että saatoin kärsiä migreenistä.

35-vuotiaana neurologi diagnosoi oireeni tavalliseksi, hormonaaliseksi migreeniksi. Neurologi mainitsi, että vähähiilihydraattinen ruokavalio voisi auttaa migreeniin. Kerroin että olin kärsinyt tupakoinnin lopettamisen jälkeen erikoisista mielihaluista ja syömiskohtauksista. Neurologi kertoi, että mikäli pystyisin vastustamaan niitä, saattaisin välttyä migreenikohtauksilta. Ruokavalioni oli jo matalaan glykeemiseen indeksiin perustuva, joten pyrin hienosäätämään sitä voidakseni paremmin. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan migreenikohtaukset voimistuivat. Pitkävaikutteinen triptaani auttoi migreenikohtauksiin hyvin, mutta migreenini kroonistui parissa vuodessa.

En halunnut estolääkitystä, joten lääkärikäynneillä kaunistelin totuutta. Kärsittyäni vuoden ajan kroonistuneesta päänsärystä, näkökenttääni ilmestyi lumisadefiltteri. Lääkäri ei kommentoinut asiaa, mutta kirjasi oireen Omakantaan. Olin tuolloin akupunktiohoidossa, mikä auttoikin kipuihini. Koin että nestekierrolla olisi jotain tekemistä kohtausten kanssa. Sainkin ensimmäisen kunnon migreeniauran hellekesänä. Aurallinen migreenikohtaus alkoi vasemmassa silmässä vilkkuvana strobona, minkä kanssa elohiiri tanssi kilpaa. Spektrin sävyissä puoliaurinkomuodostelmat järjestivät parin minuutin performanssin, johon totesin, että ”Olipa kaunista!” Jälkiseuraamukset olivat kuitenkin jotain ihan muuta. Kärsittyäni kolmentoista vuorokauden mittaisesta migreenistä, akupunktiolääkäri sai lopulta kohtauksen katkaistuksi. Vaikka akupunktiohoito auttoi, tuppasi kipu kerta toisensa jälkeen hiipimään takaisin. Lääkäri suositteli, että lopettaisin kaiken sykettä nostattavan liikunnan, koska olisi aika levätä. Onnekseni verikokeiden tulokset näyttivät siltä, että olisin oireistani huolimatta terve. Aloin suhtautumaan migreeniini psykofyysisenä vaivana. Valitettavasti akupunktiolääkäri jäi eläkkeelle, joten tovin kuluttua olin lääkkeitten varassa, jotka eivät kunnolla tuntuneet enää auttavan. Olin onnellinen kehittyneestä lääketieteestämme, joten uskoin, että mahdollisesti apu löytyisi jostain toisesta lääkkeestä. Aloin lääkehoidon tueksi etsimään tietoa luonnonmukaisista kivunlievitysmenetelmistä.

Löysin seuraavaksi avantouinnin, mikä helpotti migreenin jälkeisiä jännityspäänsärkyjäni. Pikkuhiljaa aloin taas juoksemaan ja tekemään pientä punttitreeniä, mitkä nostivat mielialaani, mutta eivät helpottaneet migreenikipuihin. Sain neurologilta kielen päälle sulavat triptaanit, mitkä auttoivat hetken todella hyvin. Minulla ei ollut enää mitään toleranssia kipuun, vaan pelkäsin kohtauksia niin, että aloin välttämään pelon sekaisin tuntein kaikkea, mikä voisi johtaa kohtaukseen. Eräänä iltana avantoon mentyäni pääni tuntui räjähtävän, mikä oli todella musertavaa. Vaikka jollain lisägeneraattorilla olin hoitanut arkeni, niin en muistanut kahden vuoden ajalta oikeastaan mitään. Sen toivottomuuden tunteen muistin, kun ruokaa tilatessa en enää muistanut omaa puhelinnumeroani.

Tajusin tilanteen olevan niin epätoivoinen, että minun oli selviydyttääkseni muutettava suhtautumistani ja käyttäytymistäni radikaalisti. Aloitin muutoksen kuuntelemalla self help -psykologiaa. Seuraavaksi löysin biohakkeroinnin, mihin liittyen kuuntelin kaikki suomenkieliset podcastit, mitä löysin. Aloin tekemään uuden tiedon myötä hidasta, mutta pysyvää elintapamuutosta. Itsestään välittäminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi asiakokonaisuudeksi. Vaikka olin uskotellut eläneeni aina terveellisesti, niin nyt oli opeteltava nöyränä sekä syömään että nukkumaan. Vähensin itseni ruoskimista opetellen terveyttä tukevaa liikuntaa joogan ja kevyen lenkkeilyn muodossa. Tein eliminaatiodieetin, minkä myötä huomasin olevani yliherkkä monelle elintarvikkeelle, mutta en vielä ymmärtänyt, että miksi. Näkökykyni parannuttua aloin lukemaan kirjoja. Päästyäni kiinni englanninkielisiin podcasteihin huomasin, että Yhdysvalloista löytyi monia tutkijoita, ketkä olivat ryhtyneet jakamaan terveyteen liittyvää tietoa. Olin aivan haltioitunut kaikesta löytämästäni uudesta tiedosta. Lopulta avasin Omakannan kartoittaakseni lääkkeiden käyttöä. Järkytyksekseni olin syönyt neljän vuoden ajan 14 triptaania kuukaudessa. Varasin ajan neurologille. Tällä kertaa päätin olla rehellinen.

Menin neurologille reippain mielin. Kerroin lääkkeiden väärinkäytöstä ja siitä, että toipuakseni tarvitsisin sekä mielellistä että kehollista terapiaa. Samalla kun neurologi kirjoitti minulle verenpaine- ja psyykelääkereseptejä, hän totesi: ”En ole ikinä kuullut, että siitä voisi tulla migreeni, kun asiat menevät tunteisiin.” Tuo lause päässäni pyörien tuijottelin saamiani estolääkereseptejä. Alhaisen verenpaineeni takia kärsin huimauksesta, joten verenpainetta alentavan lääkkeen käyttöön ottaminen tuntui uhkaavalta. Psyykelääkettä en aloittaisi, koska käsityöläisenä en voisi tarkkaavaisuudestani tinkiä. Pettyneenä revin reseptit. Epätoivosta huolimatta minulle tuli mieleen keskusteluni ravitsemusterapeutin kanssa, joka oli kertonut, että ketodieettiä käytettiin epilepsian hoidossa. Yliaktiivisesta hermostosta kärsivänä tartuin viimeisenä oljenkortena ketodieettiin. Näin ollen eliminaatiodieettini supistui entisestään. Tästä eteenpäin söin vain riistaa, metsämustikoita ja kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä.

Yhtäkkiä kipu oli poissa, mutta mieleni meni maaniseen tilaan ja aloin kärsimään tourettemaisista kivahduksista. Seurasin untani älylaitteella, mikä maniasta huolimatta näytti palauttavan unen kolminkertaistuneen. Pikkuhiljaa ravinto alkoi imeytymään, minkä myötä mieleni rauhoittui. Kahden viikon kuluttua olo alkoi tuntumaan niinkin normaalilta, että katselin kuvatustani kummissani. En tiennyt kuka olin, enkä ollut varma, pystyisinkö enää muuttumaan itsekseni. Aloin romantisoimaan tajuntaani laajentaneita migreeniflow-tilojani. Mietin että menetänköhän nyt kaikki super-aistini. Helpotuksekseni tuttu ja turvallinen migreeni jysäytti minut takaisin kanveesiin. Olin kuitenkin päättänyt, ettei se enää murskaisi minua, vaan pistin uuden tiedon voimin täysillä hanttiin. Luin jopa vähän kemiaa, minkä sopivasta haasteellisuudesta aivoni tykkäsivät todella paljon.

41-vuotispäivänäni olin ollut ketodieetillä puolisen vuotta. Menin kehonkoostumusanalyysiin kartottaakseni dieetin vaikutuksia onnettomaan lihaksistooni. Yllätyksekseni minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni normaali lihas- ja luumassa. Kaikki kehonkoostumusarvot olivat normaalin keskellä. Krooninen migreeni oli tiessään, mutta hormonaaliset muutokset aiheuttivat edelleen päänsärkyä. Aloin lisäämään rankemman liikunnan määrää siinä toivossa, että se tasoittaisi hormonitoimintaani. Kaikista ponnisteluistani huolimatta minulla oli edelleen elohiiri ja valoviiva vasemmassa silmässäni, joihin neurologi ei ollut ottanut mitään kantaa, mutta oireeni olivat kirjattuina Omakannassa.

Aloin lukemaan netistä elektrolyyteistä, minkä myötä törmäsin tohtori Angela A. Stantoniin. Kuuntelin hänen haastattelunsa, jossa puhuttiin elektrolyyttien lisäksi insuliiniresistenssistä ja glukoosi-intoleranssista. Olin ihan monttu auki, kun hän arkipäiväisen oloisesti totesi asioita, joihin samaistuin täysin. Hakeuduin Stantonin FB-migreeniryhmään ja tilasin hänen kirjoittamansa kirjan Fighting The Migraine Epidemic Complete Guide How to Treat & Prevent Migraines Without Medication. Luettuani kirjan ymmärsin, että joustava kehoni, läpikuultava ihoni ja notkea vereni sekä poikkeuksellisen herkät aistini olivat yhtä lailla migreenistä kärsivän henkilön ominaisuuksia kuin yliaktiivinen hermostonikin. Tajusin että mikäli tutustuisin ominaisuuksiini paremmin, voisin oppia elämään niiden kanssa täyttä elämää. Kärsin natriumin puutteesta, koska olin kuvitellut, että vähäsuolainen ruokavalio olisi migreenistä kärsivälle terveellinen. Alettuani lisäämään suolaa juomaveteeni A. Stantonin ohjeistuksen mukaan, elohiiri hävisi silmästäni viikossa ja sekä ihoni että kehoni muuttuivat kosteutetumman näköisiksi. Seurasin verenpainettani säännöllisesti, mikä pysytteli edelleen arvojen 95/65 kieppeillä. Huomasin pigmenttihäiriöiden kadonneen kasvoiltani ja kalvakka ihoni alkoivat saamaan aprikoosimaista sävyä. Pääsin kärryille verensokerini heilahteluiden syistä ja käsitin, miten psykofyysisestä asiakokonaisuudesta minun tapauksessani oli kysymys. Ravinnon vaikutusten lisäksi yliaktiivinen autonominen hermostoni ja hormonitoimintani olivat haasteita verensokerilleni. Ymmärsin miksi verensokerin tasaisena pitäminen olisi avainasemassa välttääkseni migreenikohtaukset. Syömishäiriöitteni taustalla saattoi olla hypoglykemia.

Kemian opintoni auttoivat ymmärtämää ravintoaineiden välisten suhteiden tasapainottamisen tärkeyttä. Yhtälöt vaikuttivat hyvinkin loogisilta ja järkeen käyviltä. Aloin varovasti kokeilemaan Angela Stantonin suosittelemia elintarvikkeita. Kokeilujeni myötä uskomattomimmaksi osoittautui se, etten kärsinyt enää laktoosi-intoleranssista. Oivalsin että suolistoni entsyymitoimintaa oli häirinnyt jokin muu tekijä, mahdollisesti ennen kaikkea glukoosi. Vihdoin ymmärsin, miten monet terveysvaikutteiset tuotteet aiheuttivat minulle ikäviä oireita, ja miksi elimistöni oli aina ollut herkkä hiivakasvustolle. Koin miten helppoa oli sitoutua elintapoihin, jotka olivat tutkitun tiedon pohjalta perusteltuja. Ruokavalioni monipuolistuessa muistini alkoi palautumaan. Jätin kosteuttavat silmätipat ja kosmeettiset ihonhoitotuotteet pois. Oli vaikeaa uskoa, etten enää kärsinyt aknesta. Näköni palautui lähes täydelliseksi.

Nykyään tiedostan toimineeni hermostoani kohtaan väärin, mikäli vasemman silmäni näkö alkaa turvotuksen myötä heikkenemään. Balanssin saavutettuani näkö palautuu normaaliksi. Etsin edelleen tietoa monesta lähteestä soveltaen sitä omaan tilanteeseeni. Ihmisten selviytymistarinoita kohdattuani uskon, että optimaalisiin elintapoihin löytyy monta reittiä.

Niin henkilökohtaista kuin sairastaminen voikin olla, olen päättänyt olla asioistani avoin, koska koen avoimuuden inhimillistävän kokemuksiamme tarjoten arvokasta vertaistukea toisillemme. Ymmärrän lääketieteen haasteet migreenipotilaita autettaessa, koska kokemukseni mukaan me migreeniä sairastavatkaan emme usein osaa ymmärtää toisiamme. Haluan antaa jokaiselle tilaa löytää oman tiensä, joten en tyrkytä omia elintapojani kellekään. Tavallaan voin suhtautua sairauteeni siunauksena, koska se pakotti minut katsomaan peiliin ja välittämään hyvinvoinnistani. Meillä on tämä uskomattoman älykäs ja itseään korjaava systeemi, mikä kaikkine vuorovaikutuksineen sekä tukee että haastaa elämänlaatuamme. Uskon oman sukupolveni tulevan avaamaan vielä monia häpeän ja puhumattomuuden solmuja. Toivon tutkimuksen ja lääketieteen kohtaavan yhteisymmärryksessä, luoden toimivia ja ihmisten elämänlaatua tukevia hoitomenetelmiä. Olen äärettömän onnellinen kaikesta kohtaamastani avusta ja viisaudesta. Jatkan tutkimusmatkaani toiveikkaana kohti uusia seikkailuja.

Nainen, 41 (26.3.2022)