Ärsykekynnysteoria on migreenikohtauksen laukeamiseen ja triggereihin liittyvä teoria (engl. migraine threshold theory), jonka ovat esitelleet useat migreenikirjailijat ja jota olen sivunnut aiemmin mm. Josh Turknettin kirja-arvostelussa sekä David Buchholzin kirja-arvostelussa.1,2,3,4 Minä olen käsityksessä, että vaikka ärsykekynnysteoriasta puhutaan teoriana, se olisi yleisesti hyväksytty ajatus osana migreenin toimintamekanismia.
Lyhykäisyydessään ärsykekynnysteoriassa on kyse siitä, että migreenikohtaus laukeaa, kun migreenin ärsykekynnys ylittyy. Ärsykekynnys on jokaisella yksilöllinen, minkä lisäksi eri triggerit aiheuttavat eri suuruista etenemistä ärsykekynnystä kohden. Vastaavasti erilaiset estohoitokeinot nostavat ärsykekynnystä. Tätä on pyritty havainnollistamaan alla olevassa kuvassa, jossa triggerit kasautuvat toistensa päälle lähestyen ärsykekynnystä ja laukaisten esioireita. Vastaavasti taas erilaiset hoitokeinot nostavat ärsykekynnystä, jolloin triggereiden sietokyky paranee. 1,2,3,4
Ärsykekynnysteorian ymmärtäminen eli eri triggereiden ja hoitokeinojen suuruusluokan tunnistaminen omaan migreeniin voi auttaa vähentämään migreenikohtausten määrää. Minulla lähinnä vain alkoholi on sellainen triggeri, että se pystyy yksinään aiheuttamaan kohtauksen, kun taas esimerkiksi sokeri ja vilkkuvat valot edellyttävät yleensä jonkin toisenkin tai useammankin triggerin läsnäoloa tai muuten otollisia olosuhteita. Näin ollen, jos tiedän, että olen nukkunut huonosti, töissä on ollut stressiä, liikunta on jäänyt ja kuukautiskierto on kriittisessä vaiheessa, minun kannattaa pysyä kaukana sokerista. Sen sijaan, jos olen nukkunut hyvin, ylläpitänyt liikuntaa, käynyt ahkerasti joogassa rauhoittumassa ja estrogeeni on tasaisessa vaiheessa, pieni suklaapala ruoan jälkeen ei riitä aiheuttamaan edes esioireita.
Minusta ärsykekynnysteorian ymmärtäminen olisi tärkeää jokaiselle migreenikolle, vaikka omien triggereiden ja estohoitokeinojen tunnistaminen voikin olla hankalaa ja aikavievää. Erityisesti, jos migreeni on kroonistunut, eri triggereiden vaikutusten tunnistaminen voi olla lähes mahdotonta. Jos kuitenkin mahdollista, tähän kannattaa panostaa. Aina kohtauksen lauetessa voi pohtia ja kirjata ylös, oliko esimerkiksi seuraavissa tekijöissä muutoksia kohtauspäivää edeltävänä aikana:
- Auringossa oleilu tai muu valolle altistuminen
- Muille aistiärsykkeille altistuminen (mm. äänet, hajut, maut, ihon hankaus)
- Merkittävä stressi, ahdistus tai suru
- Unen laatu, määrä ja säännöllisuus
- Liikuntamäärien muutokset
- Niska- ja hartiaseutuun kohdistuva rasitus
- Ilmanpaineen muutokset
- Kahvin juonti (tai juomattomuus)
- Ruokailun säännöllisyys ja riittävät ateriakoot
- Neste- ja elektrolyyttitasapaino
- Sokerin ja hiilihydraattien määrä aterioilla
- Vahvasti kaliumpitoinen ruoka tai vahvasti natriumpitoinen ruoka
- Estrogeenitasojen muutokset
Tarkemmin eri triggereitä on käsitelty tekemässäni postaussarjassa, jonka avulla voi olla mahdollista löytää sellaisia triggereitä, jotka ovat mukana nostamassa migreenin yli kynnyksen, mutta joita ei ole tunnistanut itselleen relevantiksi, sillä yksinään ne eivät aiheuta kohtausta.
Yhtä tärkeää kuin triggereiden välttäminen – ellei jopa tärkeämpää – on oman ärsykekynnyksen nostaminen. Estolääkkeet ovat yksi keino toteuttaa tätä, mutta lääkkeettömiä keinoja on myös paljon ja niitä on tässäkin blogissa esitetty useita. Itse noudatan nk. Stantonin menetelmää, joka on pääasiassa ruokavalio- ja nestetasapainohoito ja on nostanut minun ärsykekynnykseni huomattavan korkealla.
Minusta ärsykekynnyksen nostokeinoja kannattaa ikään kuin mätsäsä omiin triggereihin: jos stressi on migreenitriggeri, rentouttava hieronta, jooga, meditointi tai osteopaattinen hoito auttaa todennäköisemmin kuin ateriavälin tarkkailu tai auringon välttely. Vastaavasti aistiherkkyyksistä kärsivän kannattaa ottaa käyttöön elektrolyyttijauhe ja kahvinjuonnin ajankohdan muutoksille herkän joko vierottaa itsensä kahvista kokonaan tai laittaa herätyskello soimaan, ettei nuku vahingossa kehon tottuman kahvijuontiajankohdan ohi. Jos triggereistä onnistuu tunnistamaan itselleen suurimman kombon, todennäköisesti näitä vastaavien nostokeinojen vaikutus omaan ärsykekynnykseen on kaikista suurin.
Aiemmin mainitussa postaussarjassa triggereistä on mainittu täsmäkeinoja eri triggereille, minkä lisäksi siellä on vinkkejä itse noudattamani Stantonin menetelmän näkökulmasta. Jos siis omat triggerit ja niiden suuruusluokat on saanut jotenkin kuten tietoon, näiden vinkkien avulla voi pyrkiä nostamaan omaa ärsykekynnystään.
Lähteet:
1 Bernstein & Elaine McArdle. 2008. The migraine brain: your breakthrough guide to fewer headaches, better health. Free Press. 1. painos.
2 Josh Turknett & Jenny Turknett. 2013. The migraine miracle: a sugar-free, gluten-free, ancestral diet to reduce inflammation and relieve your headache for good. New Harbinger Publications, Inc. Carolyn
3 David Buchholz. 2002. Heal your headache. Workman Publishing Company, Inc. ISBN: 978-0-7611-2566-2.
4 Alexander Mauskop. 2021. The end of migraines – 150 ways to stop your pain. New York Head-ache Center. ISBN: 978-7362868-0-7.