Migreenitriggerit, osa 4: Säätilat ja niiden muutokset

Säätilojen muutokset, tarkemmin sanoen ilmanpaineen sekä lämpötilan ja kosteuden vaihtelut, ovat yleisiä migreenitriggereitä. Migreenilääkäri Carolyn Bernsteinin sanoin moni migreenikko on ”kävelevä ilmapuntari”, joka osaa ennustaa myrskyn tulon.1 Osassa lukemiani migreenikirjassa ilmanpaineen vaihteluun migreenitriggerinä suhtaudutaan hieman epäillen, koska lääkärit tai tutkijat eivät oikein osaa selittää, miksi migreenikohtaus voisi laueta2,3. Kirjoittajat päätyvät kuitenkin mainitsemaan tämän mahdollisena triggerinä, koska niin moni migreenikko on kertonut sen sitä heille olevan. Minulle ilmanpaineen vaihtelut eivät ole triggeri, mutta sen sijaan erityisesti kuuma ilma tuntui aiheuttavan ongelmia. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että se linkittyy nestetasapainoon, jolle tunnun olevan hyvin herkkä.

Ilmanpaineen vaihtelut

Ilmanpaine tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan yllä olevan ilman painoa pinta-alayksikköä kohden4. Tällöin on luonnollista, että mitä korkeammalle mennään, sitä alhaisempi ilmanpaine on. Vastaavasti mitä alemmaksi mennään, sitä suurempi ilmanpaine on. Säätiedotusten yhteydessä puhutaan usein matala- ja korkeapaineista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että matalapaineen ollessa vallitseva, ilmanpaine on alhaisempi kuin matalapainetta ympäröivällä alueella ja korkeapaineen vallitessa se taas on korkeampi. Erityisesti kesällä vahva matalapaine tarkoittaa ensin hiostavaa säätä ja sen jälkeen sateita, jopa myrskyä.4

Perinteinen migreenikirjallisuus ei tarjoa ilmanpaineen vaihteluille juurikaan selitystä migreenitriggerinä1,2,3. Sen sijaan natrium-kalium-tasapainoteoria, joka lähtee siitä, että migreenikohtaus johtuu natriumin ja kaliumin keskenään epätasapainossa olevasta määrästä, tarjoaa. Koska ihminen on isoilta osin nestettä, voivat kehon nesteet reagoida paineen vaihteluihin. Tällöin elektrolyyttien (ml. natrium ja kalium) konsentraatio muuttuu. Ilmanpaineen laskiessa elektrolyyttien konsentraatio pienenee ja ilmanpaineen noustessa elektrolyyttien konsentraatio suurenee. Koska natriumia on pääosin solun ulkopuolisissa nesteissä ja kaliumia solun sisäpuolella ja niitä on toisiinsa nähden eri määrä, voivat ilmanpaineen vaihtelut johtaa niiden keskinäisen suhteen muutoksiin siinä määrin, että migreenikohtaus laukeaa. Natrium-kalium-tasapainoteorian kehittäjän Angela Stantonin hoitomuodoksi kehittämän Stanton Migraine Protocol®:n mukaan ilmanpaineen laskeminen lisää natriumin tarvetta ja ilmanpaineen nousu taas lisää kaliumin tarvetta.5

Ilmanpaineen muutoksia voi seurata esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen karttapohjaisesta ennusteesta (en kyllä itse oikein osaa tehdä siitä tulkintoja) tai esimerkiksi tältä sivustolta, joka tarjoaa helpommin tulkittavan graafimuotoisen ennusteen. Ilmanpaineen vaihteluiden seuraamisesta ja vaikutuksista omaan migreenin voi olla apua myös lääkehoidon suunnittelussa, sillä se auttaa ennakoimaan mahdollisen kohtauksen tuloa ja mahdollistaa lääkkeiden oton riittävän ajoissa.

Migreenitriggereiden perinteinen vinkki eli asian välttäminen ei onnistu säätilan muutosten kanssa, mutta sen sijaan lentomatkustusta sekä vaellusretkiä vuoristoon tai sukeltamista voi välttää, jos ilmanpaineen vaihtelut ovat itselle triggeri. Vaihtoehtoisesti voi etukäteen selvittää, millaisia ilmanpaineen muutoksia olisi luvassa ja pyrkiä tasapainottamaan hermostolla käytössä oleva natrium ja kalium, jotta migreenikohtaus ei pääse syntymään. Minulla ei ole tästä omakohtaista kokemusta, mutta muiden tarinoita kuunnellessa olen ymmärtänyt, että tasapainottaminen vaatii harjoittelua ja oman kehon vasteen löytämistä.

Kuumuus, kosteus ja nestetasapaino

Säätila voi vaikuttaa migreeniin myös nestetasapainon kautta. Hieman vastaavalla tavalla kuin triggerikirjoitussarjan edellisessä osassa käsittelemäni liikunta, sauna tai paljussa oleilu, myös kuuma ilma aiheuttaa hikoilua ja poistaa kehosta sekä vettä että suolaa. Riittävä vedenjuominen on tunnistettu aika lailla jokaisessa migreenioppaassa1,2,3, mutta vain harva muistaa mainita elektrolyyttien tärkeiden tässä yhteydessä. Olen aikaisemmin kirjoittanut migreenikkojen aivojen hypersensitiivisyydestä ja siitä kuinka ne kuluttavat enemmän elektrolyyttejä, erityisesti natriumia ja kaliumia. Vesi seuraa kehossa natriumia6, joten jos sitä on kehossa liian vähän – ja migreenikoilla näin on helposti aivojen hypersensitiivisyydestä johtuen5 – ei vesi pysy kehossa. Vaarana itseasiassa on, että huomattava vedenjuonti poistaa jo ennestään vähissä olevia elektrolyyttejä vielä enemmän, mikä lisää migreenikohtauksen riskiä5. Minä olen selvinnyt kuumasta säästä vastaavalla ohjeella kuin saunasta ja urheilusta eli varmistamalla, että keholla on käytössään riittävästi vettä ja natriumia. Kuten kirjoitussarjan aikaisemmissa osioissa olen maininnut, käytän suhdetta puolikas teelusikka litraan vettä.

Kylmyys

Vastaavasti kuin liika kuumuus, myös liika kylmyys voi laukaista migreenikohtauksen1. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti linkity nestetasapainoon vaan siihen, että keholle liika kylmyys on stressitila, joka vaatii hermostolta ylimääräistä aktiivisuutta5. Kylmä voi myös olla vastaavalla tavalla aistiärsyke kuin esimerkiksi kirkas valo, jolloin siitä syntyvät aistihavainnot ja niiden monikertaistuminen voivat kuluttaa hermostolta elektrolyytit loppuun. Kylmyys ei ole ollut minulle koskaan ongelma, mutta jos se on sinulle, suositan kokeilemaan suolatestin avulla kumpaan suuntaan elektrolyyttiepätasapainoa se sinulla aiheuttaa.

Ovatko säätilat tai niiden muutokset sinulle migreenitriggereitä?

Lähteet:

1 Carolyn Bernstein & Elaine McArdle. 2008. The migraine brain: your breakthrough guide to fewer headaches, better health. Free Press. 1. painos.

2 Alexander Mauskop. 2021. The end of migraines – 150 ways to stop your pain. New York Headache Center. ISBN: 978-7362868-0-7.

3 David Buchholz. 2002. Heal your headache. Workman Publishing Company, Inc. ISBN: 978-0-7611-2566-2.

4 Ilmatieteenlaitos. 2021. Ilmanpaine. Saatavissa: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/ilmanpaine. Viitattu: 7.12.2021.

5 Angela A. Stanton. 2017. Fighting the migraine epidemic: Complete guide how to treat & prevent migraines without medications. CreateSpace Independent Publishing Platfrom. ISBN-13: 9781546976370.

6 Olav Sand, Oystein V. Sjaastad, Egil Haug, Jan G. Bjålie & Kari C. Toverud. 2011. Ihminen – Fysiologia ja anatomia. Sanoma Pro Oy. 8.–14. painos. ISBN: 978-952-63-0898-2.

4 kommenttia artikkeliin “Migreenitriggerit, osa 4: Säätilat ja niiden muutokset

  1. Erityisesti matalapaine talven aikaan on suurin ongelma minulla tällä hetkellä. Nollan tienoilla pomppiminen ja suuret lämpötilan vaihtelut aiheuttavat lähes jatkuvan migreenin. Jännä kuinka kesäaikaan tämä ei ole yhtä iso ongelma

  2. Minä sairastan aurallista migreeniä ja todella vahvasti vaikuttaa sään vaihtelut migreenin alkamiseen. Matalapaine korkeapaineen jälkeen vuodenajasta riippumatta voi ja usein laukaiseekin kohtauksen. Kesällä kuuman kostea hautova sää ja siihen monesti liittyvä ukonilma on hyvä esimerkki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *