Rodolfo Low on julkaissut kirjansa Victory over Migraine jo vuonna 19891 – kirja on siis himpun verran minuakin vanhempi. Paljon uutta tietoa migreeniin liittyen on sen jälkeen tullut ja osa Low’n kirjassaan esittämästä tiedosta on auttamatta vanhentunutta. Minua kuitenkin hämmästytti suuresti, että hänen pitkin 1970-lukua tekemänsä mittaukset migreenikkojen verensokeri- ja insuliinitasoista eivät ole päätyneet uudempaan kirjallisuuteen eikä niistä saatuihin tuloksiin juurikaan viitata migreenin yhteydessä tai migreenikkojen ominaisuuksista puhuttaessa. Tämän syyn takia halusin nostaa tämän yli 30-vuotiaan kirjan blogiin mukaan, sillä minusta nämä mittaustulokset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia! Low esittelee mittaustuloksiaan jonkin verran kirjassa, minkä lisäksi hän on julkaissut niitä Tribuna Medica (Columbia) lehdessä kolmena erillisenä artikkelina vuonna 1977. Valitettavasti en onnistunut löytämään näitä tutkimusjulkaisuja digitaalisena. Kuvaankin mittaustuloksia tässä postauksessa pelkän kirjassa esiintyvän tiedon perusteella.
Rodolfo Low oli saksalaissyntyinen kemian professori, joka kasvoi Espanjassa ja teki pitkän työuran Kolumbiassa. Hän syntyi vuonna 1912 ja aloitti migreeniin liittyvän tutkimustyön jo vuonna 1961. Kolumbiassa hän hoiti satoja migreenikkoja loistavin tuloksin ja vuonna 1983 hän siirtyi Miamiin, jossa hän toisti tutkimustyötään samoin tuloksin. Kirjan mukaan hänen metodinsa toimivuuden on validoinut Pohjois-Carolinan osavaltiossa sijaitsevan Wake Forest Universityn alla toimiva Bowman Gray lääketieteellisen koulun neurologian osasto.
Kuten todella moni muukin migreenistä kirjan kirjoittanut, Rodolfo Low kärsi itsekin migreenistä. On hyvä huomata, että Low’n eläessä ja kärsiessä migreeneistään (siis 1920–1960-luvuilla) migreeniin ei ollut tarjolla samanlaisia kohtauslääkkeitä kuin nykyisin, vaan kohtauksia hoidettiin pääasiassa tavallisilla kipulääkkeillä. Kirjasta käy myös ilmi, että useat Low’n aikakauden lääkärit pitivät migreeniä tukahdutetuista tunteista johtuvana (luit oikein) ja migreenistä kärsiville suositeltiin hoidoksi psykoterapiaa. Kirjassa esitelläänkin useampi potilastarina henkilöistä, jotka ovat käyneet vuosia parantamassa migreeniään psykoterapiassa ja kokevat suurta epäonnistumisen tunnetta, kun migreenikohtaukset eivät vain häviä.
Low päätyi metodinsa jäljille yrittäessään tutkituttaa itseään. Hänelle tehtiin useiden eri lääkäreiden toimesta lukuisia testejä ja kokeita, mutta mitään vikaa ei löydetty. Hänellekin suositeltiin hoitokeinoksi psykoterapiaa. Low ei luovuttanut vaan päätti alkaa tutustumaan kaikkeen löytämäänsä tutkimustietoon ja tuli johtopäätökseen, että hän kärsi migreenin lisäksi myös alhaisesta verensokerista, hypoglykemiasta. Myöhemmin verikokeet vahvistivat asian. Tähän ei kuitenkaan löytynyt kirjallisuudesta tai lääkäreiltäkään varsinaista hoitokeinoa. Ennen varsinaista läpimurtoaan hän teki loogiselta tuntuvan ja inhimillisen virheen – hän aloitti korjaamaan alhaista verensokeria syömällä suuria määriä sokeria tai muita nopeita hiilihydraatteja. Nopeasti ajatellen tämä kuulosti hänestä järkevältä: jos verensokerilla on taipumusta laskea epäterveellisen alhaiseksi, hyvä ratkaisu voisi olla varmistaa, että keholla on käytettävissään sokeria jatkuvasti niin paljon, ettei se missä missään kohtaa laske epäterveellisen alas. Tämä hoitokokeilu johti kuitenkin Low’n migreenikohtausten huomattavaan pahentumiseen ja pian hän sai sille myös syyn.
Lopulta Low’n tuttavapiirissä oleva lääkäri kertoi hänelle, että hän on yrittänyt hoitaa alhaista verensokeriaan juuri sillä tavalla, miten sitä ei pitäisi missään nimessä hoitaa: syömällä paljon ja usein sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja. Syy tähän on hänen mukaansa sokeriaineenvaihdunnassa: alhainen verensokeri ei johdu liian vähäisestä sokerin syömisestä, sillä ihmiskeho pystyy valmistamaan kaiken tarvitseman glukoosin. Sen sijaan verensokerin putoaminen epäterveelliselle tasolle johtuu liian suuresta insuliinin tuotannosta. Insuliini on hormoni, jonka yksi keskeinen tehtävä on kuljettaa veressä oleva sokeri kehon eri osiin hyödynnettäväksi energiana. Moni tietäneekin, että ykköstyypin diabeetikoilla haiman toiminta häiriintyy ja insuliinin tuotanto vähenee merkittävästi tai loppuu kokonaan. Low kuvaa kirjassaan, että hypoglykemiasta kärsivillä käy ikään kuin toisinpäin: haima tuottaa liian suuren määrän insuliinia syötyyn hiilihydraattimäärään nähden. Tämä tarkoittaa, että kun ravinnon mukana tullut sokeri on siirretty kehon eri osiin energiaksi ja verensokeritaso on ns. normalisoitunut, on hypoglykemiasta kärsivällä kehossa vielä huomattava määrä insuliinia, joka jatkaa verensokerin siirtämistä pois verestä ja näin verensokeri laskee epäterveelliselle tasolle. Tämä tapahtuu migreenikoilla Low’n mittausten mukaan noin 3–4 tunnin kuluttua hiilihydraattien syömisestä.
Tästä tiedosta ja omista mittaustuloksistaan kiinnostuneena Low aloitti mittaamaan migreenikkojen verensokeria ja insuliinitasoja glukoosirasitustestillä (100 g glukoosia nautitaan tyhjään vatsaan). Kyseessä on sama testi, jolla testataan diabetesta ja moni onkin voinut tehdä sen raskaana ollessaan, mutta Low teki mittauksia 4–5 tunnin ajan useasti käytetyn 2 tunnin sijaan. Perusteena oli se, että 2 tuntia riittää kyllä huomaamaan liian alhaisen insuliinintuotannon, sillä verensokeri jää koholle ja se huomataan jo 2 tunnin jälkeen. Sen sijaan liian suuri insuliinin tuotanto näkyy verensokerin arvoissa vasta 4–5 tunnin kohdalla. Alla olevassa kuvassa onkin esitetty Low’n kirjassaan esittelemiä mittaustuloksia verensokerin osalta diabeetikoilla, perusterveillä ihmisillä ja migreenikoilla. Hänen mukaansa kaikilla hänen mittaamillaan migreenikoilla oli hypoglykemia ja hän teki mittauksia elämänsä aikana useille sadoille migreenikoille. Uudemman tiedon mukaan noin kolmella neljästä migreenikosta olisi reaktiivinen hypoglykemia eli hiilihydraattipitoisen aterian jälkeinen liian alhainen verensokeri2. Alhainen verensokeri ja liian pitkä ateriaväli on tunnistettu migreenitriggeriksi useissakin migreenikirjoissa3, mutta näin tarkasti en ole sitä muissa lähteissä nähnyt kuvattavan.
Verensokerin lisäksi Low mittasi myös insuliinitasoja. Migreenikkojen haima tuotti perusterveisiin henkilöihin verrattuna 2-3-kertaisen määrän insuliinia glukoosirasitustestissä ensimmäisen 30 minuutin aikana, minkä lisäksi hän teki äärimmäisen mielenkiintoisen havainnon: migreenikkojen haima vapautti insuliinia uuden piikin 2–3 h kohdalla, ja joillakin näitä ylimääräisi piikkejä tuli jopa kaksi viiden tunnin seurantajaksolla. Tämä havainto selittää hänen mukaansa vielä enemmän sitä, miksi migreenikkojen verensokeri romahtaa noin 3–4 h kohdalla. Uudemmankin tutkimustiedon mukaan migreenikot ovat muita todennäköisemmin insuliiniresistantteja, mikä tarkoittaa, että keho tarvitsee enemmän insuliinia saadakseen verensokerin laskemaan2.
Low’n mukaan tällaiset reaktiot migreenikoilla (nykytermein puhutaan reaktiivisesta hypoglykemiasta2) tulivat vain puhdistetusta sokerista. Verensokeri ei siis romahtanut ”luonnollisista hiilihydraateista”, kuten täysjyväviljoista, kasviksista, marjoista tai hedelmistä. Näiden tietojen perusteella hän rakensi metodinsa, jonka keskeiset kulmakivet ovat:
- Älä syö mitään missä on puhdistettua sokeria. Lähes kaikki teollisesti tuotettu sisältää sokeria, joten ole äärimmäisen tarkkana pakkausselosteiden kanssa. Helpointa on valita ns. tuoretta ruokaa.
- Syö 2–3 tunnin välein, vähintään 6 kertaa päivässä. Osa voi joutua heräämään yölläkin syömään.
- Vältä alkoholia ja jos joskus juot, niin älä juo ainakaan olutta, makeita viinejä tai likööriä
- Vältä insuliinintuotantoa stimuloivia lääkkeitä
Low ei erittele minkäänlaista makrojakaumaa, mutta korostaa, että hedelmiä ei saisi syödä yksinään välipalana. Muita luonnollisiin hiilihydraatteihin liittyviä rajoituksia hän ei aseta. Low’n mukaan yli 90 % tätä ruokavaliota noudattavista ei kärsi enää migreenikohtauksista. Kirjassa ei ole tarjolla reseptejä tai yleisiä ohjeita enempää neuvoja ruokavalion noudattamiseen.
Tilasin oman versioni käytettynä Amazonista. Kirja ei vanhuutensa vuoksi ole ensimmäinen migreenikirja, jota suosittaisin, mutta migreenistä kiinnostuneille se on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja ehkä jopa keräilykappale. Minusta kirjan suurinta antia olivat tiedot Low’n tekemistä glukoosi- ja insuliinimittauksista ja käsittelin niitä tässä postauksessa hyvinkin seikkaperäisesti, joten siltä osin kirja ei tarjoa juurikaan mitään uutta. Jos taas on kiinnostunut kokeilemaan Low’n kuvaamaa ruokavaliota, ruotsalaisen Kristina Alhströmin kirjat sopivat tarkoitukseen paremmin. Hän on noudattanut Low’n ohjeistamaa ruokavaliota jo vuodesta 1990 ja kirjoittanut ruotsinkielisen kirjan omista kokemuksistaan ja teoriasta tarkemmin sekä myös ruokavalioon sopivan keittokirjan4. Jos ruotsin kieli ei taivu, tiivistelmä on tarjolla myös englanniksi (ei sisällä reseptejä).
Annan kirjalle arvosanan 3/5, miinuksia tulee yksinkertaisesti siitä, että se on monilta osin vanhentunut.
Lähteet:
1 Rodolfo Low. 1989. Victory over migraine. The breakthrough study that explains what causes it and how it can be completely prevented through diet. Henry Holt and Company Inc. ISBN:0-8050-0927-2.
2 Alexander Mauskop. 2021. The end of migraines – 150 ways to stop your pain. New York Headache Center. ISBN: 978-7362868-0-7. s. 20.
3 Esimerkiksi: Carolyn Bernstein & Elaine McArdle. 2008. The migraine brain: your breakthrough guide to fewer headaches, better health. Free Press. 1. painos. ISBN: 978-1-4165-4769-3.
4 Kristina Alhström. 2019. Excerpt from Migraine Free – The cause and cure of one our most widespread diseases. MIAB Förlag. ISBN 978-91-982151-8-2.