Voisiko migreenin taustalla olla kehon elektrolyyttien epätasapaino? Näin väittää kirjassaan Fighting the migraine epidemic: Complete guide how to treat & prevent migraines without medications1 Angela A. Stanton. Kirja on yli 600-sivuinen järkäle, jossa Stanton perustelee oman teoriansa migreenin syntymekanismista viitaten yli 700 tieteelliseen tutkimukseen. Kirja on kaikista lukemistani migreenikirjoista ensimmäinen, joka edes yrittää antaa selitystä migreenin syntymekanismista. Stanton on neurotaloustieteen tohtori eli hän ei ole lääkäri eikä terveydenhuollon alan ammattilainen. Sen sijaan hän on migreenikko, joka päätti selvittää juurisyyn sairaudelleen ja käytti vuosia opiskellakseen aivokemiaa ja ihmiskehon toimintaa. Tekemänsä tutkimustyön perusteella hän on kehittänyt Stanton Migraine Protocol® menetelmän, joka on kehon elektrolyyttitasapainoon vaikuttava, pääasiassa ruokavalion kautta toteutettava hoitomuoto. Hoitomuoto on täysin ilmainen ja sitä voi kokeilla kirjassa annettavien ohjeiden avulla.
Tilasin kirjan syksyllä 2020 osana laajempaa migreenikirjatilausta ja kansikuvan perusteella se ei olisi valikoitunut ensimmäiseksi luettavaksi. Selaisin kuitenkin kaikkia kirjoja hieman ja tämä kirja alkaa Stantonin ensimmäisen kirjan lukeneiden migreenikkojen lyhyillä kertomuksilla. Rehellisesti, kirjoitukset kuulostivat minusta siltä, että ne olivat liian hyviä ollakseen totta. Tiedätte varmasti sanonnan. Nämä kirjoitukset kuitenkin herättivät mielenkiintoni: useampi ilmaisi suurta kiitollisuutta ja kertoi olevansa täysin vapaa migreenistä(!). Tartuin kirjaan hyvin kiinnostuneena, mutta hieman ristiriitaisen fiiliksin. Vastaavanlaisia kertomuksia menetelmää noudattavilta ihmisiltä on luettavissa kirjailijan ylläpitämältä nettisivulta, jos niihin kiinnostaa tutustua tarkemmin.
Kirja koostuu neljästä osasta, joista ensimmäisessä osassa Stanton kertoo oman tarinansa ja muiden hänen menetelmäänsä noudattavien tarinoita sekä lyhyesti siitä, mistä migreeni hänen mielestään johtuu. Lisäksi hän käy läpi päänsäryn erilaisia muotoja ja migreeniin liittyviä ominaispiirteitä, jotta lukija voi varmistua siitä, että hänen oireensa todella ovat migreeni. Kirjan mukaan Yhdysvalloissa miehille diagnosoidaan helpommin sarjoittainen päänsärky ja naisille migreeni, jolloin moni migreenistä kärsivä mies saa sarjoittaisen päänsäryn diagnoosin ja moni sarjoittaisesta päänsärystä kärsivä nainen migreenidiagnoosin. Kirjassa käydäänkin hyvin kattavasti läpi eri päänsärkytyyppien erikoispiirteet ja kuinka migreenin voi erottaa muista päänsäryistä.
Kirjan toisessa osassa neuvotaan, kuinka orastavan migreenikohtauksen voi pysäyttää. Käytännössä kohtauksen estäminen perustuu Stantonin esittämään teoriaan migreenistä elektrolyyttien epätasapainotilana ja erityisesti natriumin ja kaliumin keskinäisen suhteen epätasapainona. Tämä tarkoittaa sitä, että migreenikohtauksen puskiessa päälle, kehossa on joko liikaa tai liian vähän natriumia, liikaa tai liian vähän kaliumia tai liian vähän vettä. Jotta voidaan selvittää, mistä näistä on kyse, testataan asiaa laittamalla pieni määrä suolaa kielen alle. Pientä määrää ei tarkemmin määritellä, mutta olen itse käyttänyt testaamiseen noin kolmasosaa maustemitasta, jos minulla on ollut hienoa suolaa, tai muutamaa merisuolakidettä, jos minulla on ollut sellaista. Suola ja siinä oleva natrium imeytyvät kielen alta verenkiertoon nopeammin kuin vatsalaukusta ja tarkoituksena on olla rauhassa paikallaan ja tarkkailla kuinka oma olo muuttuu. Jos tuntee pienintäkin helpotusta, tarkoittaa se, että keholla on suolan puute. Oireiden pahentuminen taas kielii kaliumin puutoksesta. Jos mitään muutosta ei huomaa, kyseessä on todennäköisesti joko veden puute tai liian pitkä aika edellisestä ateriasta, jolloin kaikkia ravintoaineita ja elektrolyyttejä on kehossa liian vähän. Kirjassa esitellään tarkemmat ohjeet siihen, miten eri skenaarioissa tulisi reagoida, jotta migreenikohtaus katkeaa. Lisäksi osiossa on ohjeita mm. aamuyöllä alkavan migreenin, kuukautismigreeniin ja matkustamiseen liittyvän migreenin ennaltaehkäisyyn.
Kirjan kolmannessa osassa esitellään Stantonin teoria migreenin synnystä. Teoria perustuu osittain tutkittuun tietoon, jota Stanton on mielestäni taitavasti yhdistellyt kokonaisuudeksi, joka minusta tuntuu loogiselta. Tiedostan toki, ettei minulla ole taustalla minkäänlaisia lääketieteen, biokemian tai neurotieteiden opintoja, joiden pohjalta voisin tehdä oikeasti arvion siitä, kuinka looginen kokonaisuus teoria loppupeleissä on. Teoria on perusteltu lähdeviitteillä tieteellisiin julkaisuihin. Lyhykäisyydessään teoria lähtee siitä, että migreenikoilla on tutkimusten mukaan hypersensitiiviset aivot. Hypersensitiivisyys tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että migreenikkojen aivoissa hermosolujen välisiä yhteyksiä on huomattavasti suurempi määrä kuin muilla ihmisillä. Kun jokin viesti sitten kulkee migreenikon aivoissa, se ikään kuin voimistuu suuremman yhteysmäärän takia. Hermosolujen välinen viestintä perustuu jännitteeseen, joka luodaan ionien avulla, tarkemmin sanottuna natrium- ja kalium-ionion avulla. Jos näistä ioneista on puutetta, hermosolut eivät pysty muodostamaan jännitettä ja niiden kommunikaatiokyky häviää. Stantonin mukaan tällöin lähialueen hermosolut pyrkivät herättämään sammuneen alueen ja tämä näkyy aivokuoren lamaantumisen leviämisenä (vapaa suomennos, sillä en löytänyt termiä suomeksi, englanniksi puhutaan cortical spreading depression eli CSD), joka on yleisesti tunnettu ilmiö migreenikkojen aivoissa kohtauksen esioireiden aikana. Stantonin mukaan esioireista on pääteltävissä, missä kohtaa aivoja lamaantuminen on tapahtunut. Aurallisesta migreenistä kärsivillä se on näköalueella, minulla taas on aina ollut hankaluuksia tuottaa puhetta, kun migreenikohtaus on tulossa, jolloin tämän teorian mukaan lamaantuminen olisi tapahtunut alueella, joka vastaa puheentuottamisesta.
Kirjan kolmannessa osassa käydään myös läpi, miten elektrolyyttiepätasapainoa voi estää syntymästä. Käytännössä se tehdään kahdella tavalla: 1) varmistamalla, että keholla on natriumia, kaliumia ja vettä käytettävissä optimaalinen määrä optimaalisessa suhteessa ja 2) estämällä kaikki sellainen, joka poistaa natriumia, kaliumia tai vettä kehosta epäoptimaalisessa suhteessa. Suurin haaste migreenikoilla jälkimmäiseen liittyen on insuliinin ja glukoosin yhteistoiminta: kun insuliinitasot nousevat esimerkiksi hiilihydraattien syönnin tai keinomakeutusaineiden vaikutuksesta, vie insuliini verestä glukoosia soluihin. Glukoosin tullessa soluun, poistuu solusta samalla vettä ja natriumia. Jos ne eivät pääse palaamaan soluun, ne poistuvat virtsan mukana, jolloin kehoon syntyy veden ja natriumin vajausta. Ratkaisuna tähän on mm. hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio ja tähän kirjassa annetaan tarkemmat ohjeet. Vähähiilihydraattisen ruokavalion hyvät vaikutukset migreenin hoidossa ovat tunnistaneet muutkin, kuten migreenilääkäri Josh Turknett, jonka kirjasta olen tehnyt myös kirja-arvostelun. Hän ei kuitenkaan pystynyt esittämään kirjassaan yhtä tarkkaa selitystä sille, miksi vähähiilihydraattinen ruokavalio on helpottanut monia.
Tässä yhteydessä minun on pakko tuoda esille, että vähähiilihydraattisesta ruokavalion aloittamiseen liittyy migreenin näkökulmasta myös riski: normaalistikin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla täytyy syödä elektrolyyttejä eli mm. edellä mainittuja natriumia ja kaliumia enemmän kuin korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla2. Koska Stantonin mukaan migreenikko tarvitsee natriumia ja kaliumia vielä muitakin ihmisiä enemmän, voi sellainen vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa ei ole riittävästi natriumia ja kaliumia, johtaa itse asiassa migreenin pahentumiseen.
Kirjan neljäs osa on kirjoitettu lääkäreille ja tutkijoille ja se vastaa kirjan kolmatta osaa, joskin se käyttää lääketieteellisempiä termejä eikä selitä perusasioita aivojen toiminnasta. Neljännen osan lukeminen ei mielestäni ole tarpeellista, jos kirjaan on tarttunut tarkoituksenaan helpottaa omia migreenejään. Jos kirjaan sen sijaan on tarttunut tarkoituksenaan ymmärtää Stantonin ajatuksia ja teoriaa tarkemmin ja perusymmärrys aivojen toiminnasta löytyy, kannattaa kirjan lukeminen aloittaa tästä osasta. Kirjan lopussa on lähdeluettelo, joka koostuu muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta tieteellisistä artikkeleista.
Pohdin pitkään, minkä arvosanan annan lopulta kirjalle. Tulen kirjoittamaan myöhemmin omista kokemuksistani menetelmään liittyen, mutta ne ovat olleet tähän asti hyvin positiivisia. Koin kuitenkin myös, että kirja itsessään oli paikoittain vaikealukuinen ja osan siitä olen lukenut useampaan kertaan, jotta sain kiinni siitä mitä kirjassa todella halutaan sanoa. Kyse on varmaankin minun ja kirjoittajan hyvin erilaisesta tavasta hahmottaa kokonaisuuksia. Englannin kielen osalta kirja ei ollut minusta mahdoton lukea, mutta migreenin syntymekanismiin liittyvää teoriaa en olisi täysin ymmärtänyt ilman sanakirjan ajoittaista apua. Päädyin lopulta antamaan kirjalle arvosanan 4/5 – näinkin korkean siksi, että Stantonin oman teorian lisäksi kirjassa on todella paljon tutkimustietoa migreenistä ja migreenikoista, mutta miinuksen siitä, että kirja on minusta hankalalukuinen.
Loppukaneettina totean, että Stantonin esittämä teoria elektrolyyttiepätasapainosta sekä hänen suunnittelema hoitomenetelmä Stanton Migraine Protocol® herättävät monessa varmasti vastustusta (toivottavasti ei sentään raivoa): meillehän on opetettu, että suola nostaa verenpainetta ja rasva tukkii verisuonet. Kirjassa käsitellään näitä näkökulmia uuden tutkimustiedon sekä migreenispesifin tutkimustiedon valossa, mutta en nostanut niitä tähän kirja-arvosteluun, jotta tekstistä ei tulisi liian pitkä. Aion kuitenkin kirjoittaa tästä natrium-kalium-tasapainosta useammankin postauksen, joten tulen sivuamaan näitä näkökulmia myöhemmin.
Hankin oman kirjani Adlibriksestä, mutta se on saatavissa halvemmalla ekirjana. Kirjailija ylläpitää myös Facebook-ryhmää, josta ohjeet ruokavaliomuutokseen ovat saatavilla ilmaiseksi. Ryhmässä on kuitenkin paljon tavaraa ja luettavaa, joten keskeisten asioiden bongaaminen voi olla työlästä. Minusta tietyt suomalaiseen ja yhdysvaltalaiseen kulttuuriin liittyvät erot näkyvät ryhmässä ja se pistää välillä silmään. Itse suosittelen vahvasti lukemaan kirjan pohjaksi, jos on kiinnostusta lähteä kokeilemaan tämän teorian soveltamista omaan migreeniin.
Lähteet:
1 Angela A. Stanton. 2017. Fighting the migraine epidemic: Complete guide how to treat & prevent migraines without medications. CreateSpace Independent Publishing Platfrom. ISBN-13: 9781546976370.
2 Michael Kummer. 5.8.2020. Why Electrolytes Are Important for Low-Carb Diets. Saatavissa: https://michaelkummer.com/health/best-electrolytes-keto/#1-why-electrolytes-are-important-for-low-carb-diets . Viitattu: 8.2.2021.