Magnesium migreenin esto- ja kohtaushoidossa

Huomioithan, että tämän artikkelikatsauksen on kirjoittanut täysin maallikko ja mitkään tekstissä annetut suositukset eivät ole minun suosituksiani, vaan olen merkinnyt niihin lähteet. Toivon, että tarkastelet näitä lähteitä kriittisesti ja pohdit itse tai kysyt lääkäriltäsi ovatko ne uskottavia. Lisäksi olen kertonut omista kokemuksistani, mutta suhtauduthan niihin kuten täytyykin: yhden ihmisen subjektiivisiin kokemuksiin, joista ei voi tehdä yleistyksiä. Jos sinulla on pitkäaikaissairauksia tai säännöllinen lääkitys, täytyy ristivaikutusten riski aina varmistaa lääkäriltä tai muusta luotettavasti lähteestä, kuten lääkkeiden tuoteselosteesta tai apteekista.

Magnesium on ihmiselle välttämätön kivennäisaine (ravinnon mukana saatava alkuaine), jolla on rooli yli 600 entsymaattisessa reaktiossa mukaan lukien energia-aineenvaihdunta sekä proteiinisynteesi1. Ihmiskehossa luustoon sitoutuneen magnesiumin osuus on kaksi kolmasosaa, solujen sisällä vajaa yksi kolmasosa ja solujen ulkopuolella, mitattavissa olevan magnesiumin osuus on alle 2 %. Tämä tarkoittaa, että tavallinen verikoemittaus ei välttämättä kerro luotettavasti siitä, onko magnesiumia riittävästi vai onko siitä vajausta.2

Magnesiumin ja sen puutoksen yhteyttä migreenin on tutkittu paljon. Tätä kirjoittaessa lääketieteellisen tutkimuksen tietokanta PubMed tuotti lähes 300 osumaa sanaparille ”migraine magnesium”. Osa tutkimuksista oli enemmän tai vähemmän tarkastelemani aiheen vierestä ja osasta otsikon perusteella lupaavalta vaikuttavista tutkimuksista puuttui ilmainen tiivistelmä. Relevantteja tutkimuksia, jotka löysin ja joiden tuloksia esittelen tässä kirjoituksessa, oli yhteensä noin 35.

Suurimmassa osassa näitä tutkimuksia magnesiumin käytöllä oli migreenikohtauksia vähentävä ja/tai kohtausten oireita lieventävä vaikutusta. Muutamassa tutkimuksissa vaikutuksia ei havaittu tai ne eivät poikenneet plasebo-ryhmän vaikutuksista, mistä johtunee, että Käypä Hoito -suositusten liitteenä olevassa katsauksessa3 magnesiumin vaikutusten on todettu olevan epäselviä. Käypä Hoito -suositusten liite on vuodelta 2008 ja siinä viitataan vain neljään tutkimukseen. Voisikin olla tarpeen pohtia, pitäisikö Käypä Hoito -suosituksia tarkistaa uudestaan magnesiumin osalta. Tätä tukisi erityisesti myös se, että migreenilääkäri Carolyn Bernstein puhuu vahvasti magnesiumin puolesta ja määrää sitä kaikille potilailleen4.

Onko migreenikoilla krooninen magnesiumin puute?

Alhaisten magnesiumtasojen yhteyttä migreeniin on epäilty jo yli 30 vuotta. Vuosien 1989 ja 2017 välillä on julkaistu ainakin 17 tutkimusta5-21, joissa tutkittiin migreenikkojen ja vertailuryhmän henkilöiden magnesiumpitoisuuksia pääasiassa seerumista, punasoluista ja/tai syljestä ja joissa johtopäätöksenä todettiin migreenikkojen magnesiumtasojen olevan merkittävästi alhaisemmat kuin verrokkiryhmällä. Samalta aikavälillä löysin vain kaksi tutkimusta22-23, jossa magnesiumpitoisuuksissa ei löydetty eroja migreenikkojen ja verrokkiryhmän välillä.

Magnesiumin puute tuntuu siis tutkimusten mukaan vaivaavan isoa osaa migreenikkoja. Voisiko magnesiumin lisääminen ruokavalioon tai lisäravinteena auttaa joko estämään kohtauksia, lieventämään niitä tai katkaisemaan jo alkaneen kohtauksen? Kaikkia näitä näkökulmia on tutkittu viimeisten vuosikymmenien aikana, pääosin hyvin tuloksin.

Magnesium migreenin estohoidossa

Magnesiumista migreenin estohoidossa on julkaistu tutkimuksia erityisesti 90- ja 00-luvuilla. Uudemmissa tutkimuksissa 2010-luvulla on yleisemmin tutkittu magnesiumia yhdessä joidenkin muiden lisäravinteiden, kuten B2-vitamiinin ja ubikinonin kanssa. Otin tähän artikkelikatsaukseen mukaan vain ne tutkimukset, jotka käsittelivät magnesiumia.

Seuraavissa tutkimuksissa magnesiumin todettiin vähentäneen migreenikohtausten määrää ja/tai voimakkuutta:

  • Vuonna 1991 julkaistussa tutkimuksessa24 tutkittiin kuukautismigreenistä kärsiviä naisia 360 mg päivittäisellä annoksella. Kohtausten voimakkuus väheni magnesiumryhmässä enemmän kuin plaseboryhmässä. Kohtausten määrä väheni ainoastaan magnesiumia saaneessa ryhmässä.
  • Vuonna 1994 julkaistussa tutkimuksessa25 43 migreenikkoa söi päivittäin 600 mg magnesiumia. Tutkimuksen mukaan ryhmässä havaittiin merkittävä migreenikohtausten määrän lasku eikä merkittäviä sivuvaikutuksia.
  • Vuonna 1996 julkaistussa tutkimuksessa26 600 mg päivittäisellä magnesiumannoksella 12 viikon ajan kohtausten ilmaantuvuus aleni noin 42 % viikoilla 9–12. Plaseboryhmässä alenemaa oli noin 16 %. Myös kohtausten kesto, voimakkuus ja lääkkeiden käyttö vähenivät merkittävästi magnesiumia saaneessa ryhmässä.
  • Vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa27 tutkittiin 3–17-vuotiaiden migreenikkojen estohoitoa magnesiumin avulla. Magnesiumia annettiin tutkittaville 9 mg per painokilo kolme kertaa päivässä ruoan yhteydessä 16 viikon ajan. Tutkijat huomasivat, että päänsäryn määrä väheni magnesiumia saaneessa ryhmässä enemmän verrattuna plaseboryhmään. Lisäksi magnesiumryhmän päänsärkyjen voimakkuus oli merkittävästi alhaisempi kuin plaseboryhmässä.
  • Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa28 30 migreenistä kärsivää söi päivittäin 600 mg magnesiumsitraattia kolmen kuukauden ajan. Magnesiumia syöneiden kohtausten määrä sekä kohtausten voimakkuus vähenivät merkittävästi plaseboryhmään verrattuna.
  • Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa29 tutkittiin mm. magnesiumoksidin (500 mg/päivässä) vaikutusta 12 viikon ajan. Magnesiumia saaneessa ryhmässä kohtausten määrä, pituus ja voimakkuus väheni merkittävästi enemmän kuin plaseboryhmässä tai muita tutkittavia orgaanisia yhdisteitä saaneissa ryhmissä.
  • Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa30 todettiin päivittäisen magnesiumoksidin (500 mg/päivässä) olevan yhtä tehokas migreenin estohoidossa kuin epilepsialääke valproiinihapon.

Näiden seitsemän tutkimuksen lisäksi löysin vain yhden tutkimuksen31, jossa magnesiumia saaneen ryhmän tulokset eivät eronneet mitenkään plaseboryhmästä.

Magnesium migreenin kohtaushoidossa

Estovaikutuksen lisäksi magnesiumia on tutkittu myös migreenin kohtaushoidossa. Löysin yhteensä yhdeksän tutkimusta, joissa magnesiumin todettiin helpottaneen migreenikohtausta:

  • Vuonna 1996 julkaistussa tutkimuksessa32 potilaat saivat 1 000 mg magnesiumsulfaattia. Magnesium helpotti kipua erityisesti niillä, joiden seerumin magnesiumpitoisuus oli alhainen.
  • Vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessa33 todettiin, että 1 000 mg magnesiumsulfaattia suonensisäisesti on tehokas, turvallinen ja hyvin siedetty hoito migreenikohtauksiin.
  • Vuonna 2002 julkaistussa tutkimuksessa34 tutkijat testasivat 1 000 mg magnesiumannosta migreenikohtauksen hoidossa. Tutkijat huomasivat, että magnesiumsulfaattia saaneessa ryhmässä ääni- ja valoherkkyys pienentyi merkittävästi verrattuna plaseboryhmään. Niillä, joilla oli aurallinen migreeni ja saivat magnesiumia, kipu sekä kaikki muut oireet paranivat merkittävästi verrattuna plaseboryhmään sekä aurattoman migreenin ryhmään.
  • Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa35 tutkittiin magnesiumin käyttöä migreenikohtauksen hoidossa (2 000 mg). Tutkimusten tulosten mukaan magnesium toimi paremmin kuin plasebolääke, mutta ei eronnut pahoinvointilääke metoklopramiden tehosta.
  • Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa36 magnesiumsulfaatti todettiin tehokkaammaksi migreeninhoitolääkkeeksi kuin pahoinvointilääke metoklopramiden ja yleislääke deksametasoni.
  • Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa37 1 000 mg magnesiumia verrattiin teholtaan tulehduskipulääke ketorolaakkiin päivystykseen saapuneissa migreenipotilaissa. Magnesium oli teholtaan tulehduskipulääkettä parempi.
  • Toisessa vuoden 2017 tutkimuksessa38 magnesiumsulfaattia (2 000 mg) verrattiin kofeiinisitraattiin. Tutkimustuloksena todettiin, että molemmat ovat hyödyllisiä migreenikohtauksen hoidossa, mutta magnesiumsulfaatti voi olla kofeiinisitraattia parempi lyhyellä aikavälillä.
  • Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa39 suonensisäisen magnesiumin todettiin vähentävän migreenikipua merkittävästi.
  • Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa40 magnesiumia verrattiin kahteen pahoinvointilääkkeeseen (proklooriperatsiini ja metoklopramidi) ja sen todettiin olevan vaikutuksiltaan yhtä tehokas.

Näiden yhdeksän tutkimuksen lisäksi löysin yhden tutkimuksessa41, jossa magnesiumista ei ollut apua migreenin kohtaushoidossa.

Mitä näistä tutkimustuloksista pitäisi ajatella?

Tutkimustulosten mukaan moni migreenikko voisi saada magnesiumista apua – sekä ennaltaehkäisevänä että kohtauslääkkeenä. Kaiken parantavaksi ihmelääkkeeksi siitä ei näytä olevan, mutta eiväthän monet lääkäreiden yleisesti migreenikoille kirjoittamat lääkkeetkään auta kaikkia. Kiinnitin tutkimuksia läpikäydessäni huomiota siihen, että tulokset olivat hyviä erityisesti silloin kun tutkimuksessa oli mainittu migreenikkojen kärsivän kuukautisiin liittyvästä migreenistä. Todennäköisesti tämä havainto ei kuitenkaan ole tieteellisesti pätevä.

Lähtökohtaisesti kaikista suurista muutoksista ruokavaliossa ja lisäravinteiden käytössä olisi aina hyvä keskustella kyseiseen aihepiiriin perehtyneen ja asiantuntevan lääkärin kanssa. Valitettavasti migreeniä tuntevat lääkärit harvemmin ovat erikoistuneet ruokavalioon ja kivennäisaineisiin, vaikka poikkeuksiakin varmasti löytyy. Terveyskirjaston42 mukaan magnesiumin yliannostustila on hyvin harvinainen, sillä munuaiset suodattavat ylimääräisen magnesiumin ja se poistuu virtsaamisen yhteydessä. Näin ei välttämättä käy, jos munuaisten toiminnan kanssa on ongelmaa. Terveellä ihmisellä riskiä ei kuitenkaan pitäisi olla. Useissa aikaisemmin mainituissa tutkimuksissa tutkijat totesivat johtopäätöksissään magnesiumin olevan turvallinen tapa ennaltaehkäistä ja hoitaa migreenikohtauksia.

Suurempi riski magnesiumin lisäravinnekäytössä tuntuu olevan lisääntynyt ripuli, jota raportointiin myös useissa yllä esitetyissä tutkimuksissa magnesiumryhmissä huomattavasti plaseboryhmiä enemmän. Koska pitkäaikainen ripuli on yksi niistä tekijöistä, jonka takia magnesiumin puutostila voi syntyä42, kuulostaa mahdolliselta, että lisäravinteen käyttö johtaa ns. ojasta allikkoon. Vatsaoireita voi kuitenkin ehkäistä kiinnittämällä huomioita siihen millaista magnesiumvalmistetta käyttää. Esimerkiksi hyvinvointialan yrittäjä Kaisa Jaakkola suosittaa blogikirjoituksessaan43 välttämään erityisesti magnesiumoksidia, joka vatsaoireiden lisäksi imeytyy huonosti. Myös magnesiumsitraatti voi olla herkkävatsaiselle ongelmallinen. Parhaita ovat hänen mukaansa muut -aatti-päätteiset, kuten magnesiummalaatti, -glysinaatti, -tauraatti ja -glyserofosfaatti. Itse olen saanut apua myös siitä, että olen jakanut magnesiumin päivittäistä annosta kahteen tai kolmeen osaan, toki siinä on aikamoinen muistaminen. Minua illalla otettu magnesium myös tuppaa piristämään, mikä on kovin epätoivottava sivuvaikutus erityisesti migreenistä kärsivälle, sillä meidän olisi tärkeää nukkua riittävästi ja nukahtaa suurin piirtein samaan aikaan4.

Mikä on sitten sopiva määrä magnesiumia?

Migreenilääkäri Carolyn Bernstein suosittaa kirjassaan The Migraine Brain 400 mg päivittäin4. Yllä esitellyissä tutkimuksissa, jotka keskittyivät ennaltaehkäisyn tutkimiseen, käytetyt määrä vaihtelivat 360 mg:sta 600 mg:aan. Tutkimukset olivat usein pitkiä, kahdesta kuuteen kuukauteen. Jos aiot kokeilla magnesiumia, kannattanee sen tehoa seurata pitämällä päiväkirjaa kohtausten määrästä ja niissä esiintyvien oireiden voimakkuudesta.

Kohtausten yhteydessä tutkittu määrä magnesiumia on ollut pääasiassa 1 000 mg tai 2 000 mg ja sillä saatiin helpotusta osalle kohtauksista kärsineistä. Tutkimuksissa magnesium annettiin kuitenkin pääasiassa suonensisäisesti, joten kotikonstiksi siitä ei välttämättä ole. Toki vastaavaa määrää voi kokeilla tablettimuodossa, mutta siitä voi seurata ripulia ja muita vatsaongelmia, kuten yllä kirjoitin.

Oletko kokeillut magnesiumia ja onko siitä ollut sinulle apua?

Katso lähdeluettelo erilliseltä sivulta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.