Kirja-arvostelu: The Migraine Brain

The Migraine Brain on lääkäri Carolyn Bernsteinin yhdessä toimittaja Elaine McArdlen kanssa kirjoittama erittäin kattava teos migreenistä ja sen hoidosta. Kirja on julkaistu jo vuonna 2008, minkä takia siinä ei esitellä migreenin syntymekanismia yhtä tarkasti kuin se tällä hetkellä pystyttäisiin esittelemään. Tästä huolimatta kirjassa on valtava määrä asiantuntemusta ja se käsittelee migreenin hoitoa useasta näkökulmasta. Vaikka kirja on lääkärin kirjoittama, esitellään kirjassa huomattava määrä lääkkeettömiä hoitokeinoja, joihin kirjassa suhtaudutaan pääosin positiivisesti. Bernstein korostaa myös elintapojen merkitystä huomattavasti enemmän mitä missään suomenkielisessä materiaalissa, johon olen törmännyt. Väitteensä ja suosituksensa Bernstein perustelee kuitenkin tutkimustiedolla – myös lääkkeettömien hoitojen osalta.

Bernstein selkeästi tietää mistä kirjoittaa. Sen lisäksi, että hän on itse migreenikko, hän on valmistunut lääkäriksi Bostonin lääketieteellisestä yliopistosta ja toiminut kirjan kirjoittamisen aikoihin Harvardin lääketieteellisessä yliopistossa neurologian apulaisprofessorina. Tämän lisäksi hänen päätyönsä on ollut neurologina työskentely Cambridgen Health Alliance naisten päänsärkykeskuksessa, jota hän on ollut myös perustamassa. Pitkä kokemus migreenikkojen kanssa työskentelystä näkyy läpi kirjan ja erilaisia potilastarinoita on tuotu osaksi tarinankerrontaa. Kirja on hyvin jäsennelty, teksti on helppolukuista ja tarina etenee loogisesti. Kirjassa on jonkin verran kuvia, taulukoita ja huomiolaatikoita helpottamassa hahmottamista. Kirjan lukijaystävällisyydessä todennäköisesti näkyy toisen kirjoittajan, toimittaja McArdlenin kädenjälki. Migreenikko muuten hänkin. Olen huomannut, että valtaosa migreenistä kirjan kirjoittaneista on migreenikkoja. Tämä voi kertoa migreenin kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta migreenikon elämään – tai sitten siitä, että ei-migreenikkojen mielestä migreeni ei ole kovin mielenkiintoinen. Epäilen, että kyse on hieman molemmista.

Kirjan alkuosassa käsitellään migreeniä yleisesti – mitä se on ja ennen kaikkea mitä se ei ole. Kirjassa on myös hyviä vinkkejä migreenipäiväkirjan pitoon sekä migreeniä laukaisevien tekijöiden tunnistamiseen. Olen ollut itse vuosia sitä mieltä, että osa omista kohtauksistani on täysin selittämättömiä. Tämän kirjan avulla aloin kuitenkin nähdä, että mitä potentiaalisia syitä taustalla on voinut olla ja miten niissä tilanteissa olisi kannattanut toimia ennaltaehkäisevästi. Kirjoitan jossain kohtaa tarkemmin omasta migreenistäni ja nykyisestä hoitotasapainostani.

Laukaisevista tekijöistä Bernstein etenee käsittelemään lääkkeitä. Kirjan julkaisuvuodesta johtuen uudet biologiset estolääkkeet eivät ole kirjassa mukana. Lääkkeet käsitellään tiiviisti: jokaisen lääkkeen kohdalla Bernstein antaa omat suosituksensa siitä, milloin kyseinen lääke voisi olla paras kokeiltavaksi. Lisäksi hän kertoo jokaisen lääkkeen tunnetut sivuvaikutukset. Nämä listat ovat kyllä karmivaa luettavaa. Kirjassa nostetaan reseptilääkkeiden lisäksi lääkkeenä myös kahvi: se supistaa verisuonia ja voi täten helpottaa kipua, minkä lisäksi se parantaa lääkkeiden imeytyvyyttä ja voi helpottaa migreenistä johtuvaa aivosumua. Kirjassa painotetaan vahvasti, että triptaaneja ei saa syödä, jos käyttää SSRI-lääkkeitä, koska yhteiskäyttö voi johtaa tilaan nimeltä serotoniinisyndrooma. Olin tiedosta hyvin yllättänyt, sillä minullekin on tarjottu SSRI-lääkkeitä (kuten varmaan monellekin toiminnallista vaivaa valittamaan menneelle tänä päivänä) ja tiedossa oli, että käytin triptaaneja kohtauslääkkeenä. Tämä tieto taitaa kuitenkin olla osittain vanhentunut, kuten artikkeli1 vuodelta 2018 osoittaa. Siinä tuodaan esille, että vaikka yksittäistapauksia on ollut, näyttäisi, että yhteiskäyttö on suurimmalle osalle turvallista. Toisessa artikkelissa2 tuodaan esille, että serotoniinisyndrooman uskotaan liittyvän serotoniinin 2A ja 1A reseptoreihin, siinä missä triptaanit vaikuttavat 1B ja 1D reseptoreihin, jolloin yhteiskäytön ei pitäisi johtaa serotoniinisyndroomaan. Kirjaa lukiessa onkin hyvä muistaa, että se on yli kymmenen vuotta vanha ja osa tiedosta voi olla vanhentunutta.

Lääkehoidosta siirrytään tarpeeseen mennä ensiapuun. Kirjassa esitellään mm. tavarat, jotka migreenikon olisi hyvä ottaa ensiapuun mukaan. Näitä ovat kirjan mukaan pullo tai kaksi vettä, silmämaski tai aurinkolasit, korvatulpat, rahaa esim. taksimatkaa varten, listaus kaikista lääkkeistä, joita käyttää, lista allergioista sekä migreeniä hoitavan lääkärin, lähiomaisten ja työnantajan puhelinnumerot. Lisäksi mukaan tulisi ottaa hoitavan lääkärin aiemmin tekemä hoitosuunnitelma, johon on kirjattu miten potilasta tulisi hoitaa ensiavussa. En tiedä tehdäänkö tällaisia Suomessa vai onko kyseessä enemmän yhdysvaltalainen juttu.

Seuraavaksi kirjassa käsitellään lääkkeettömiä hoitomuotoja. Kavalkadi on laaja: biopalaute, rentoutustekniikat, akupunktio, jooga, meditaatio, hieronta, kylmähoito, magnesium, B2, Q10, yrtit ja energiahoidot. Kirjassa suhteudutaan kannustavasti kaikkiin muihin paitsi yrttihoitoihin. Niitäkään ei varsinaisesti kielletä käyttämästä, vaan Bernstein kehottaa suhtautumaan niihin varovaisesti lähinnä siksi, että tieteellinen tutkimus hyödyistä on epäselvää ja käyttöön voi liittyä haittavaikutuksia sekä ristivaikutuksia, jos henkilöllä on jokin säännöllinen lääkitys.

Biopalautemenetelmä (engl. biofeedback) oli minulle täysin uusi tuttavuus – vaikka se mainitaan jopa migreenin Käypä hoito -suositusten liitemateriaalissa3. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on tapa, jolla kehoa voidaan rentouttaa ja täten vähentää stressiä. Menetelmä on sekä tämän kirjan että Käypä hoito -suositusten mukaan tieteellisesti todistettu, minkä takia olen ihmetellyt, ettei sitä ole koskaan terveydenhuollossa mainittu tai suositeltu. Nopealla googlettelulla vaikuttaisi, että menetelmää voidaan käyttää migreenin hoidon lisäksi myös mm. astman ja virtsankarkailun hoitoon. Teen menetelmästä erillisen postauksen myöhemmin, sillä esim. YouTubesta näyttäisi löytyvän videomateriaalia menetelmän opetteluun.

Akupunktion, meditaation ja hieronnan osalta kirjassa esitellään joitakin tutkimustuloksia, jotka puoltavat niiden käyttöä. Myös energiahoidot on nostettu tyrkylle, vaikka niiden osalta tutkimustuloksia ei esitetäkään. Kaikkien näiden osalta kirjassa todetaan, että osa voi saada helposta ja koska menetelmät ovat turvallisia, ainut mitä voi menettää, on raha. Myös kylmähoitoja, kuten pakastepussi ohimolla, kirjassa suositellaan kokeilemaan. Kylmä supistaa tulehtuneita kudoksia, mikä voi lievittää kipua. Pakastepussi kannattaa asettaa kipukohdalle. Saman vaikutukset voi saada myös jääkylmästä suihkusta.

Vitamiineista kirjassa suositellaan magnesiumia, B2 vitamiinia sekä Q10 entsyymiä (ubikinoni). Kaksi jälkimmäistä ovat myös migreenin Käypä hoito -suositusten mukaisia3. Magnesiumiin Käypä hoito -suositukset suhtautuvat jostain syystä hieman nuivasta, kun taas Bernstein kertoo määräävänsä sitä käytännössä kaikille potilailleen (400 mg) päivässä. Hänen mukaansa lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet magnesiumin hyödyt. B2-vitamiinia hän suosittelee myöskin 400 mg päivässä ja Q10 entsyymiä 100 mg kolme kertaa päivässä. Hänen mukaansa tutkimukset ovat osoittaneet sekä B2 että Q10 käytön osalta sen vähentäneen migreenikohtausten määrää 50 %. Käytännössä vaikutus on siis tilastollisesti samalla tasolla kuin mitä pidetään riittävänä tasona toimivalle estolääkkeelle4,5. Teen jokaisesta vitamiinista myöhemmin erillisen postauksen, sillä niihin liittyvät tutkimustulokset ja vaikutusmekanismit ovat hyvin mielenkiintoisia.

Kirjan loppuosa painottaa elintapojen merkitystä. Moni migreenikko on varmasti yhdistänyt esimerkiksi huonot yö unet ja migreenien lisääntymisen toisiinsa, mutta Bernstein ottaa kirjassaan hyvinkin holistisen lähestymistavan ja tuo ilmi, ettei elintapoja voida sivuttaa migreenin hoidossa. Siinä missä diabeetikon on tarkkailtava syömistään, tulisi myös migreenikkojen tarkkailla ruokailuja, liikuntaa sekä unta. Hän pitää tätä välttämättömänä hoitotasapainon löytymiseksi ja kohtausten määrän minimoimiseksi. Mukana on kaikille varmasti tuttuja vinkkejä verensokerin pitämisestä tasaisena, riittävästä veden juonnista, säännöllisestä ja riittävän pitkästä nukkumisesta sekä liikkumisesta vähintään 30 minuuttia viitenä päivänä viikossa.

Suomalaisen lukijan näkökulmasta kirja heijastelee joissakin kohdin yhdysvaltalaista terveydenhuoltojärjestelmää ja sen erityispiirteitä. Tästä huolimatta kirja on minusta lukemisen arvoinen ja se sisältää paljon arvokasta tietoa. Kirjan alussa luvataan, että migreenikon on mahdollisuus siirtyä yksi kategoria alemmas MIDAS-asteikoilla (kts. aikaisempi postaukseni asteikosta) noudattamalla kirjan ohjeita. Suhtauduin tähän aluksi vähän epäillen, mutta kirjan luettuani en pidä väitettä enää epäuskottavana. Erilaisia hoitokeinoja ja erityisesti elintapoja käsitellään kirjassa niin laajasti, että niiden laajalla käyttöönotolla on todennäköisesti positiivisia vaikutuksia.

Kirjan lukeminen edellyttää jonkin verran englannin kielen taitoa, mutta kirja ei ole lähelläkään vaikealukuisin. Annan kirjalle arvosanaksi 4/5. Miinusta tulee lähinnä kirjan iästä, minkä takia kaikki tieto ei ole uusinta. Ostin oman kappaleeni Adlibrikseltä, mutta todennäköisesti kirjan voi tilata Suomeen myös muualtakin.

Lähteet:

1 UK Medicines Information. 12/2018. Triptans and SSRI or SNRI antidepressants –is there an interaction?. Saatavissa: https://www.sps.nhs.uk/wp-content/uploads/2019/03/UKMI_QA_triptans_ssri_snri_interaction_Dec18.pdf. Viitattu: 13.1.2021.

2 Jonathan Silver. 16.2.2018. Estimating the Risk for Serotonin Syndrome with Triptan and SSRI or SNRI Coprescription. NEJM Journal Watch. Saatavissa: https://www.jwatch.org/na46209/2018/03/05/estimating-risk-serotonin-syndrome-with-triptan-and-ssri . Viitattu: 13.1.2021.

3 Erkki Säkö. 27.8.2008. Käypä hoito: Migreeni. Lisätietoa aiheesta: Vitamiinit, hivenaineet ja rohdoskasvit sekä homeopaattiset valmisteet. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/nix01215. Viitattu: 13.1.2021.

4 Stephen D Silberstein. 08/2015. Preventive Migraine Treatment. Continuum. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4640499/ . Viitattu: 13.1.2021.

5 Hanna Harno. 18.3.2020. Migreenin estohoito. Lääkärikirja Duodecim. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00623. Viitattu: 13.1.2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.