Oman tarinani ensimmäisessä osassa kävin läpi yli kymmenvuotista matkaani ja kaikkea sitä, miten olen koittanut saada migreeniini helpotusta. Tässä toisessa osassa keskityn enemmän siihen, mikä lopulta oli minulle käänteentekevää: Angela Stantonin kehittämä natrium-kalium-tasapainotusmenetelmä.
Olen avannut menetelmän teoreettista taustaa tässä postauksessa, joten tämä kirjoitus keskittyy vain omiin kokemuksiini. Teoriansa perusteella Angela Stanton on kehittänyt hoitomuodoksi Stanton Migraine Protocol® -nimisen ohjelman, joka on rekisteröity tuotemerkki enkä siitä syystä voi listata tähän kaikkea sen sisältämää (ohjeet saat ilmaiseksi käyttöön liittymällä hänen ylläpitämään Facebook-ryhmään). Tekstistäni saa luultavasti enemmän irti, jos tuntee Stanton Migraine Protocol® -ohjeet jo ennakkoon – tällöin näet esimerkiksi kaiken sen, mitä minä jätin tekemättä tai tein toisin. Menetelmän ohjeet ovat hyvin tiukat ja minä esimerkiksi en ole koskaan noudattanut niitä 100 %:sti – siitä huolimatta olen saanut migreenini hallintaan.
Aloitin menetelmän noudattamisen lokakuussa 2020 eli aika lailla vuosi sitten. Minulla oli taustalla jo yli kuukausi ketogeenistä ruokavaliota, joten olin tehnyt jo muutamia perusmuutoksia, jotka ovat myös tässä menetelmässä alkuun tärkeitä: olin poistanut ruokavaliosta viljatuotteet ja kasviöljyt sekä vähentänyt hiilihydraattien syöntiä. Viljat ja kasviöljyt poistetaan, koska ne voivat aiheuttaa kehossa tulehdustilaa1,2 ja hiilihydraatteja vähennetään – ei kuitenkaan ketogeeniselle tasolle vaan jonnekin 50–70 grammaa/päivässä tienoille – koska huomattavalla osalla migreenikoista on perusterveistä poikkeava insuliinin tuotanto3.
Olin myös syönyt jo joidenkin kuukausien ajan päivittäin 400 mg magnesiumia ja B2-vitamiinia, joten sekään ei ollut minulle varsinainen muutos. Ensimmäinen varsinainen muutos, jonka siis tein, oli alkaa juoda sukupuolelleni ja painolleni sopiva määrä vettä päivässä ja laittaa 1/8 teelusikka ruokasuolaa joka toiseen vesilasiin. Minulle, noin 60 kg naiselle, minimimäärä oli 9 lasia ja maksimimäärä 17 lasia (1 lasi = 2,4 dl vettä). Join pääasiassa 9 lasia vettä, aloittaen aina suolatulla lasilla, jatkaen joka toisen suolaten ja päättäen päivän suolatulla vesilasilla. Hyvin pian huomasin, että minun kehoni tarvitsee suolaa tätäkin enemmän, joten aloin suolata em. tavalla jokaisen vesilasin. Tämä saattoi johtua myös siitä, että hiilihydraattimääräni jäi monena päivänä hieman suositeltua alemmaksi. Samalla kun aloitin suolatun veden säännöllisen juomisen, lopetin juomasta kaikkia muita nesteitä, käytännössä jätin pois teen ja light-limut (en ole koskaan juonut kahvia). Sittemmin olen palannut juomaan teetä. Verenpaineeseeni ei tullut minkäänlaista muutosta suolaveden juomisen aloittamisen jälkeen ja aikaisemmin tekemässäni postauksessa natriumista voi löytyä asialle selitys.
Koska olin aina ollut hyvin epäsäännöllinen juoja ja välillä en juonut päivässä juurikaan ja joskus saatoin juoda litratolkulla, hyppäsin suoraan tuohon minimimäärään ja jaon sen tasaisesti päivän mittaan. Arkisin oli helppoa, koska työpäivä rytmitti muutenkin tekemistä ja laitoin kellon hälyttämään, kun oli aika ottaa taas vesilasi. Viikonloppuisin tämän toteuttaminen oli vähän hankalampaa, mutta nopeasti aloin huomata olotilasta, jos olin unohtanut ottaa suolaveteni. Rutinoiduinkin säännölliseen suolaveden juomiseen arkisin noin kuukaudessa, mutta viikonloppuisin kipuilin tämän kanssa useamman kuukauden. Tällä hetkellä tämä tulee vahvasti selkärangasta ja kehoni osaa kyllä kaipailla suolavesilaseja, jos ei meinaa niitä saada.
Huomasin heti kaksi isoa muutosta suolaveden nauttimisen myötä: 1) huomattava määrä migreenin liitännäisoireita katosi sen sileän tien ja 2) juomani vesi pysyi kehossa enkä rampannut koko ajan vessassa. Päivittäisiä liitännäisoireita, joihin olin vuosien saatossa jo niin turtunut, etten edes tunnistanut niitä migreeniksi ennen kuin ne hävisivät, olivat: jatkuva niska-hartia-särky ja paineen tuntu niskassa migreenipuolella, jatkuvasti lukossa olevat korvat ja tinnitus, useita kertoja päivässä tapahtuva sanojen unohtelu, äkilliset väsymyskohtaukset sekä sumealta tuntuva näkö. Nämä kaikki vain yksinkertaisesti hävisivät – ja muutos tapahtui päivissä. Toinen muutos oli se, että vaikka join kohtalaisen paljon vettä, se pysyi kehossani sisällä ja tarve käydä vessassa vähintäänkin puolittui. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska vesi seuraa natriumia kehossa ja kun natrium imeytyy, vesi seuraa perässä4.
Toinen muutos, jota aloin toteuttaa suolaveden rinnalla alkuvaiheessa, oli syödä 3 kertaa päivässä riittävästi kerralla ja luopua kokonaan kaikenlaisesta napostelusta. Napostelusta luopuminen oli minulle yllättävän vaikeaa, vaikka ymmärsinkin syyn: migreenikkojen insuliinin tuotanto on erilaista ja napostelu stimuloi sitä, mikä häiritsee elektrolyyttiepätasapainoa ja johtaa tätä kautta kohtaukseen. Aamuisin söin yleensä turkkilaista jugurttia, johon sotkin hieman kuohukermaa, sekä marjoja ja pähkinöitä. Vaihtoehtoisesti söin kananmunien ympärille rakennetun aamupalan. Lounaaksi ja päivälliseksi söin yleensä jonkinlaisen liha/kana/kala + salaatti -kombon, joka sisälsi usein mm. tomaattia, avocadoa, pähkinöitä, kananmunia tai juustoa.
Liityin kohtalaisen nopeasti Angelan ylläpitämään Facebook-ryhmään, jossa on jäseniä yli 10 000, koska sitä suositeltiin kirjassa vahvasti. Ryhmä on ollut minusta äärimmäisen hyvä vertaistukiyhteisö ja erityisesti olen tykännyt lukea muiden kokemuksia ja oppeja menetelmän noudattamisesta. Olen myös saanut sieltä kullanarvoisia vinkkejä siihen, millaisia oman kehon reaktiota kannattaa tarkkailla. Huomasin esimerkiksi erään kommentin perusteella, että kun minulla alkaa tulla pienehkö suolanpuute, alan vaistomaisesti purra kieltäni. Tuskin olisin kuitenkaan koskaan tajunnut tätä, ellei joku muu olisi kertonut tekevänsä samoin.
FB-ryhmään liittyessä ryhmän ylläpitäjä merkitsee jokaisen uuden jäsenen tervetulopostaukseen, josta löytyvät linkit ohjeisiin sekä yleistä tietoa ryhmässä toimimisesta. Tarkoituksena on, että jokainen ryhmään liittynyt tekisi Joseph Kraftin 5 tunnin testiä5 imitoivan verikoetestin kotona, jotta nähdään, millä tavalla sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunta kyseisellä hetkellä toimivat. Ryhmästä ei kuitenkaan käsittääkseni heitetä ulos, jos tätä testiä ei tee, mutta ylläpitäjien voi olla hankala auttaa tai vastata spesifeihin kysymyksiin, jos testiä ei ole tehnyt, koska tällöin ei ole tiedossa, miten kehon odotetaan reagoivan esim. tiettyihin ruoka-aineisiin. Ryhmään voi siis liittyä ja tutustua rauhassa ohjeisiin ja noudattaakin niitä, mutta ongelmatilanteissa apua ei välttämättä pystytä antamaan, jos testiä ei ole tehnyt.
Halusin itse tehdä testin mielenkiinnosta ja tilasin mittauksiin soveltuvan sokeri- ja ketoainemittarin. Ryhmässä suositaan KetoMojo-nimistä mittaria, mutta testin voi tehdä millä tahansa mittarilla, jonka mittaustuloksia pitää riittävän luotettavana. Maksoin mittarista ja riittävästä määrästä liuskoja postikuluinen noin 130 € – minusta hinta ei ollut paha ottaen huomioon, että olen seuraillut sillä sokeriaineenvaihduntani toimintaa kohtalaisen säännöllisesti. Testi tehtiin 10–12 tunnin yön yli paaston jälkeen syömällä ohjeiden mukaista makrojakaumaa noudattava ateria (söin jauhelihaa, tomaattia ja kurkkua sekä mansikoita ja kermavaahtoa) ja mittaamalla puolen tunnin välein sekä verensokeri- että ketoainearvot seuraavan viiden tunnin ajan. Minusta tuli yksi niistä todella harvoista ryhmän jäsenistä, joiden ensimmäinen testi ei päätynyt verensokerin täydelliseen romahdukseen. Minullekin tuli testin perusteella 4 tunnin kohdalla ylimäärinen insuliinipiikki, mutta aineenvaihduntani sai tilanteen korjattua ja verensokeri tasoittui ilman käymistä epäterveellisen alhaalla. Sillä, että olin noudattanut ketogeenistä ruokavaliota jo jonkin aikaa saattoi olla tekemistä asian kanssa. Toinen suojaava tekijä on voinut olla se, että olen pystynyt migreenistä huolimatta pitämään urheilun elämässäni (urheilu suojaa insuliiniresistanssilta6). Nyt kun olen vuoden ajan seuraillut ihmisten testituloksia ryhmässä, vaikuttaa siltä, että mitä kroonisempi ja vaikeampi migreeni, sitä enemmän verensokeriarvot heittelevät ja sitä pidempään niillä kestää normalisoitua ruokavalion avulla.
Koska sokeriaineenvaihduntani toimi siis kohtalaisen hyvin, oli minun migreeniturvallista ylläpitää ketogeenista ruokavaliota ja siirryinkin testin jälkeen syömään kaksi kertaa päivässä jättäen aamupalan pois. Koin, että tämä helpotti elämääni, varsinkin kun aikaisemmin nauttimani aamupala ei ollut täysin Stantonin ohjeiden mukainen. Arkipäivät sujuivatkin aivan loistavasti: tein etätöitä ja valmistin lounasaikaan aterian ja päivällisaikaan toiseen. Sen sijaan viikonloput olivat hieman hankalampia: kaipasin vaihtelua ruokiin ja sosiaalinen elämä loi haasteita sille, mitä ruokaa oli tarjolla. Tein välillä ketosämpylöitä tai ketopizzaa ja söin ulkona. Silloin tällöin sainkin seuraavana aamuna ns. ”taustasärkyjä”, joka oli voimakkuudeltaan 1–2/10 eikä haitannut arjen toimintaa, mutta joka kuitenkin oli sellaista, jota ilman olisin mieluummin ollut. Yleensä sain nämä suolatestin avulla poistettua saman päivän aikana. Vähitellen kuitenkin ymmärsin, että minun pitäisi siirtyä menetelmän seuraavaan – ja omasta mielestäni työläimpään – vaiheeseen: aterioiden natrium-kalium-määrien opetteluun ja tasapainottamiseen.
Sen lisäksi, että migreenikot tarvitsevat riittävästi sekä natriumia että kaliumia, niitä tulee saada oikeassa suhteessa. Myönnän, etten täysin ymmärrä tämän biokemiallista selitystä, mutta se liittyy migreenikoilla oleviin geneettisiin eroihin hermoston ionikanavissa. Asioista enemmän ymmärtävät saavat tietoa näistä eroista esimerkiksi täältä. Koska olen kuitenkin huomattavan monta kertaa huomannut, että tämä pätee omaan kehooni, olen hyväksynyt asian, vaikken sitä täysin ymmärräkään: vaikka saisin riittävästi sekä natriumia että kaliumia, mutta jos saan toista huomattavan määrän enemmän kuin toista, migreenikohtaus alkaa puskea päälle. Huomasin aika nopeasti, että esimerkiksi pekonia en voi syödä tasapainottamalla sitä pähkinöillä, avokadolla tai kookosvedellä.
Käytännössä aloitin siis perkaamaan yleisemmin syömiäni ruoka-aineita ja katsomaan niiden natrium- ja kaliumpitoisuuksia. Käytin apuna Finelin tietokantaa, joskin Angelan FB-ryhmässä suositaan Cronometer-nimistä applikaatiota (käytän välillä sitäkin). Näin pääsin kärryille aika hyvin siitä, että jos lounassalaattini sisälsi pähkinöitä, paljonko enemmän lihaa tuli suolata, että tasapaino säilyi tai vaihtoehtoisesti jos lisäsin juuston määrää, paljon vähemmän suolaa laittaisin lihaan. Alkuvaiheessa käytin apunani keittiövaakaa, mutta aika nopeasti opin tunnistamaan erilaisia määriä silmämääräisesti. Minulle sopiva suhde natriumia ja kaliumia oli alkuun aika lailla 1:1, mutta suurin osa käsittääkseni syö aterioilla jonkin verran enemmän kaliumia (minäkin nykyään).
Vaikka ennen aloittamista tasapainottaminen tuntui työläältä, opin sen yllättävän nopeasti. Käytännössä kaikki puhdas ja prosessoimaton ruoka (kasvikset, liha, kala, kana) on kaliumvoittoista, kun taas juustot ovat natriumvoittoisia. Kananmunat ovat lähes yksi yhteen. Saman tuoteryhmän ruoat ovat usein profiililtaan hyvin samanlaisia, mikä helpotti opettelua. Esimerkiksi usein syömissäni tomaateissa on Finelin mukaan7 noin 230 mg enemmän kaliumia 100 grammaa kohden ja avokadossa 390 mg enemmän kaliumia 100 grammaa kohden. Harvemmin syömässäni kesäkurpitsassa taas on noin 350 mg enemmän kaliumia 100 grammaa kohden, joten esimerkiksi ravintolassa suuruusluokka on pääteltävissä tomaatin ja avokadon tietoihin peilaten.
Muutaman viikon ajan punnitsin ruokia keittiövaa’alla ja opettelin niiden natrium- ja kaliumpitoisuuksia. Nopeasti opin, että yksi tomaatti oli usein lähellä 100 grammaa (= 230 mg enemmän kaliumia) ja jauhelihaa söin yleensä 150 grammaa (=190 mg enemmän kaliumia). Kourallinen cashew-pähkinöitä oli noin 40 grammaa (=220 mg enemmän kaliumia) ja gouda-juustoa tykkäsin laittaa noin 50 grammaa (=320 grammaa enemmän natriumia). Jos olisin syönyt pelkästään edellä mainitut määrät samalla aterialla, tarvittaisiin niiden tasapainottamiseen suhteella 1:1 noin 320 mg natriumia, joka on noin 1/8 tl lusikka ruokasuolaa. Tämän määrän suolaa olen käyttänyt lihan maustamiseen.
Tasapainottamisen opettelun ohella aloin myös soveltaa eri triggereihin liittyviä spesifiä ohjeita tai soveltaa oppimaani eri tilanteissa. Esimerkiksi saunoessa otin hieman ylimääräistä suolaa, samoin hieronnan jälkeen ja alkoholia juodessa. Ilmanpaineen vaikutuksia itseeni seurailin, mutta vaikuttaisi, että minulle se ei ole triggeri. Testailin myös eri ruoka-aineiden vaikutuksia ja palautin mm. epäsäännöllisen teen juonnin. Perunoita syön myös silloin tällöin – minulla lienee joku suomalainen perunageeni, sillä se ei juurikaan aiheuta minulle ongelmia kohtuullisena määränä aterioiden yhteydessä, toisinkuin esimerkiksi banaani tai pala tavallista suklaata – molempien jälkeen kävin usean tunnin taiston, etteivät ennakko-oireet kehittyneet migreeniksi vaan sain ne rauhoittumaan suolaamalla.
Keväällä 2021 minulla oli pitkä ajanjakso ilman minkäänlaista taustasärkyä. Kun ilmat paranivat ja aloitin pyöräilyn, aloin saada pitkien lenkkien (yli 2 h) jälkeisinä aamuna taustasärkyä, jotka poistuivat kaliumilla. Tämä oli minusta alkuun kummallista, sillä yleensä kohtaukseni vaativat aina natriumia, minkä lisäksi olin oppinut, että urheilu vaatii nimenomaan natriumin lisäystä. FB-ryhmän ohjeista kuitenkin löysin, että pitkäkestoinen, raskas urheilu poistaa urheilun jälkeen kaliumia soluista ja ohjeena oli alkaa juoda kookosvettä palautusjuomana. Muutaman pyöräilykerran jouduin hakemaan sitä, kuinka paljon kookosvettä tulisi juoda (minun kehoni tarvitsi lähes litran), mutta oikean määrän löydyttyä aamuiset taustasäryt jäivät pois.
Keväällä 2021 myös insuliinin tuotantoni rauhoittui merkittävästi. Huomasin tämän kahdesta asiasta: päivittäinen natriumin tarpeeni tuli hieman alas, minkä lisäksi painoni putosi todella lyhyessä ajassa useita kiloja (insuliinitasot säätelevät rasvanpolttoa8). Insuliinipiikkien poisjääminen tarkoitti natrium-kalium-tasapainoteorian valossa siis sitä, että glukoosia vietiin soluihin aiempaa vähemmän, mikä poisti sieltä aiempaa vähemmän natriumia. Tästä johtuen en tarvinnut sitä ravinnosta enää yhtä paljon. Vähensinkin hieman aterioillani käyttämää natriumia.
Kesällä 2021 ajattelin jo oppineeni kaiken mitä oli opittavissa, mutta kehoni yllätti minut. Olen aina ajatellut, etten kärsi hormonaalisesta migreenistä, koska kohtaukseni eivät ole samalla tavalla selkeästi linkittyneet kuukautiskiertoon kuin monella muulla. Ruokavalioon tekemieni muutosten ja varmaankin erityisesti jodioidun ruokasuolan lisääntymisen myötä (jodi on tärkeää kilpirauhashormoneille, jotka taas ovat tärkeä kuukautisten säätelylle4,9), aikaisemmin hyvin epäsäännöllinen kiertoni alkoi toimimaan päivälleen säännöllisesti kolmen kuukauden kohdalla menetelmän noudattamisen aloittamisen jälkeen ja kesällä 2021 aloin huomata, että kehoni ei ota samalla tavalla enää natriumia vastaan vaan alkaa oireilla ja kaipaa kaliumia. Kuten aikaisemmin kirjoitin, lähes tulkoon aina ennakko-oireiden ilmaantuessa, kehoni tarvitsi natriumia. Nyt tilanne oli kuitenkin kääntynyt: tarvitsin aina kaliumia.
Muutaman kuukauden ihmettelyn jälkeen huomasin, että kehoni alkoi hylkiä natriumia juurikin noin 5 päivää ennen kuukautisten alkua – kuten Angela Stantonin FB-ryhmässä moni kertoi itselleen käyvän. Ilmeisesti nesteen kerääntyminen kehoon kuukautisten aikana on kohtalaisen yleistä10, ja kuten aikaisemmin mainitsin, natrium ja vesi kulkevat kehossa yhdessä4. Enemmän vettä tarkoittaa enemmän natriumia, jolloin sitä ei tarvita ravinnosta yhtä paljoa. Jätinkin kaikista vesilaseista suolan pois ja puolitin suolan määrän aterioilla. Minulla tämä tarve kesti pitkälle kuukautisten jälkeenkin, mutta koska ilmiö on omalle keholleni vielä suhteellisen uusi, en osaa tarkemmin sanoa mihin se asettuu vai täytyykö joka kuukausi vain tarkkailla missä mennään. Olen onneksi oppinut lukemaan vuoden aikana oman kehoni merkkejä niin hyvin, että osaan jo ennakoida eikä aikaisemmin olleita taustasärkyjä enää pääse kehittymään. Pidän myös pähkinäpusseja ja kookosvettä sekä toimistolla että kotona siltä varalta, että kaliumia tarvitsee tankata.
Yritin nostaa tähän kirjoitukseen keskeisimmät kokemukseni ja opit viimeiseltä vuodelta – odotan innolla tuoko seuraava vuosi vielä uusia oppeja vai joko kehoni on kertonut minulle kaiken mitä haluaakin. Pidän itseäni ihan onnekkaana, sillä olen joutunut perusohjeiden lisäksi opettelemaan vain ihan muutaman triggerin erikoisohjeet enkä juurikaan joudu soveltamaan useiden triggereiden ohjeita samanaikaisesti. Angela Stantonin FB-ryhmästä olen oppinut, että naishormonien toiminnan ja ilmanpaineen vaihteluiden yhdistäminen alkaa olla jo sen verran korkeamman tason matematiikkaa, että omalle keholle sopivat natriumin ja kaliumin määrät löytää vain kokeilun kautta.
Jatkan seuraavissa postauksissa eri migreenitriggereiden käsittelyä ja peilaan niitä natrium-kalium-tasapainoteorian näkökulmasta sekä kerron tarkemmin omat kokemukseni niiden voittamiseen.
Lähteet
1 Rachel C. Masters, Angela D. Liese, Steven M. Haffner, Lynne E. Wagenknecht & Anthony J. Hanley. 2010. Whole and Refined Grain Intakes Are Related to Inflammatory Protein Concentrations in Human Plasma. J Nutr. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2821887/
2 E. Patterson R. Wall, G. F. Fitzgerald, R. P. Ross, & C. Stanton. 2012. Health Implications of High Dietary Omega-6 Polyunsaturated Fatty Acids. J Nutr Metab. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3335257/
3 Rodolfo Low. 1989. Victory over migraine. The breakthrough study that explains what causes it and how it can be completely prevented through diet. Henry Holt and Company Inc. ISBN:0-8050-0927-2.
4 Olav Sand, Oystein V. Sjaastad, Egil Haug, Jan G. Bjålie & Kari C. Toverud. 2011. Ihminen – Fysiologia ja anatomia. Sanoma Pro Oy. 8.–14. painos. ISBN: 978-952-63-0898-2.
5 James J DiNicolantonio, Jaikrit Bhutani, James H OKeefe & Catherine Crofts. 2017. Postprandial insulin assay as the earliest biomarker for diagnosing pre-diabetes, type 2 diabetes and increased cardiovascular risk. Open Heart. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5708305/
6 L B Borghouts & H A Keizer. 2000. Exercise and insulin sensitivity: a review. Int J Sports Med. Saatavissa: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10683091/
7 THL. 2021. Fineli-tietokanta. Saatavissa: https://fineli.fi/fineli/fi/index
8 Jason Fung. 2016. The Obesity Code. Greystone Books. ISBN: 9781771641258.
9 U.S. Department of Health & Human Services. Office on Women’s Health. Thyroid disease. Saatavissa: https://www.womenshealth.gov/a-z-topics/thyroid-disease. Viitattu: 10.11.2021.
10 Colin P. White, Christine L. Hitchcock, Yvette M. Vigna, & Jerilynn C. Prior. 2011. Fluid Retention over the Menstrual Cycle: 1-Year Data from the Prospective Ovulation Cohort. Obstet Gynecol Int. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3154522/
Tosi mielenkiintoisia postauksia. Mua kiinnostaisi kuulla, missä muodossa käytät magnesiumia? Eli esim. magnesiumsitraatti, -oksidi tms. Itselle se tuppaa usein aiheuttamaan ripulia jo paljon pienemmilläkin annoksilla, ei tosin aina.
Kiitos viestistä! 🙂 Käytän joko Puhdistamon Tripla Magnesiumia tai Puhdas+ Quattro Magnesiumia, joissa molemmissa on siis useampaa muotoa ja niitä mainostetaan vatsaystävällisinä. Jostain luin myös vinkin, että migreenikkojen kannattaa ottaa magnesium aamulla, koska illalla otettuna se aktivoi meidän jo valmiiksi yliaktiivista hermostoa ja voi estää nukahtamista. Omalla kohdalla huomasin, että tämä pitää paikkansa, joten otan nykyisin aamulla.
Kiitos tästä blogista, mielenkiintoisia postauksia joita palaan aina lukemaan!
Tuo suolan määrä esim. antamassasi ateriaesimerkissä on ihmetyttänyt: siis todellako vain 1/8 teelusikkaa, eli aivan tosi pieni hyppysellinen? Etkö laittaisi jo tuohon mainitsemaasi 150 grammaan jauhelihaa enemmän suolaa? Ehkä sitten syön paljon suolaa, mutta tuo 1/8 vieläpä pienestä lusikasta kuulostaa todella vähältä. 🙂
Hei, ja kiitos kommentista! Mukavaa, että olet tykännyt blogista! 🙂
Koitan vähän selventää tuota suolan määrää: 1/8 teelusikkaa viittaa siihen viralliseen teelusikkamittaan, joka on noin 5 ml. Jos käytät tavallista pientä lusikkaa, niin siihen tuskin saa tuota määrää, epäilen, että ehkä puolet siitä. Jos kaadat suolaa kädelle, niin tämä tarkoitettu 1/8 tl on noin kymmensenttisen kokoinen kasa. Suolatesti-postauksessani onkin kuva suolamäärästä yhdessä kolikon kanssa. Jos keittiöstä löytyy maustemitta (1 ml), niin reilu puolikas sitä on noin sama määrä.
Tuossa esimerkkiateriassani juusto (gouda) on aika suolaista, mistä johtuen lihalle tuleva suolamäärä jää pienemmäksi mitä se olisi ilman juustoa. Jos ateralle ei tulisi juustoa, suolaa olisi pitänyt laittaa lihaan kaksinkertainen määrä. Lisäksi on hyvä muistaa, että Stantonin menetelmässä juodaan tuo 1/8 tl suolaa vesilasin kanssa lukuisia kertoja päivässä (omasta painosta riippuen, minulla 5-10 kertaa päivässä), joten suolaa tulee keholle myös sitä kautta ja tämän takia aterioiden suositeltu K/Na-suhde on juuri tuo. Eli tuohon aterian suhteeseen ei kannata mielestäni lähteä ennenkuin on ottanut suolaveden myös osaksi arkea 🙂
Kiitos vastauksesta! ☺️ Olen bongaillut tuota 1/8 tl muualtakin blogistasi, esim. Just noista suolavesilaseista puhuessasi. Mut tämä selvensi paljon! Se on kuin onkin siis aika iso määrä, siis verraten siihen, mitä useimmiten ihmiset käyttää. Ja näin olen ajatellutkin, että täytyy olla ja sillä hämmennyin tuosta.
Ennen kun olin kuullutkaan koko Stantonista, olin huomannut himoitsevani suolaa PALJON verraten muihin ihmisiin. Käy järkeen siis tämä!
Hyvä juttu, että selvensi! 🙂 Meidän aivot tosiaan tarvitsee natriumia paljon muita ihmisiä enemmän, joten kyllä sitä kannattaa niille antaa 🙂 Mäkin tunnistan, että olen aina himoinnut suolaisia herkkuja paljon enemmään kuin makeita ja lapsena mun lempiruoka oli makkara 😀
Hyvin monimutkaiselta kuullostava hoitomuoto tämä Stanton menetelmä.
Olen muualta oppinut, että erityisesti Magnesium cl (magnesiumkloridi) on se muoto magnesiumista joka tukee maksan toimintaa. Eli se tukee parhaiten detoxia.
Tätä magnesiumkloridia ei tosin saa suomesta muutoin kuin suihkeena ja jalkakylpy hiutaleina. Itse olen levittänyt magnesiumkloridiliuosta DMSO:n avulla iholle, josta se sitten imeytyy kehoon. Tämä on luultavasti ainoa turvallinen annostelutapa?
Myös Maustamaton Elektrolyyttijauhe on käytössä. Ja paastoilu, ketoilu ja VHH.
Tähän asti tehokkain migreenin ehkäisykeino on ollut 24h paasto kerran viikossa.
Katsotaan jos saisin näistä palikoista kasaan ratkaisut omaan migreenin torjuntaan.
Työskentelen myöskin insinööritoimistossa.
Hei, ja kiitos kommentista! Menetelmä on tosiaan monimutkainen ja minullakin meni aikalailla vuosi että opin ymmärtämään kaikkia oman kehon nyansseja ja uskalsin sanoa, että olen koko ajan perillä, että mihin suuntaan tasapaino menee ja onko tarvetta tehdä jo ennakoivaa korjausta. Opittavissa se kuitenkin on, mutta aikaa (ja armoa) kannattaa itselleen antaa! Insinööriys on pop!
Kiitos hyvästä blogista.
Itselläni oli migreenipäiviä 10-15 kuukaudessa ja oman avun on tuonut seuraava kombo ( hyvin lähellä Stantonin menetelmää)
– aina veden sekaan hippusellinen suolaa 1,5-2 litraa päivässä
– vehnä ja makeat pois ( joskus voi lipsua)
-aamutreenit pois
– treenien yhteydessä suola/elektrolyyttijuoma vahvana
– tasaiset yöunet
– q10+magnesium+omega3
Näillä menty nyt vuosi ja olo on tosi hyvä.
Lieviä kohtauksia 1-2 kuukaudessa, triggreinä voimakkaat mausteet/huonosti nukuttu yö.
Allekirjoitan täysin natrium/kalium teorian, hyvin loogista.
Aina kun ennakko oireet tulevat, suolaa veden mukana reilummin ja jos ei auta niin kalium-pitoisia ruokia.
Juttelin asiasta neurologin kanssa ja hän oli kuullut, että monella on toiminut.
Hyvää kevättä kaikille!
Hei, ja kiitos kokemuksen jaosta! Ihan mahtavaa, että olet saanut apua ja tosiaan hyvin samanlaisia keinoja kuin minullakin. Mukava myös kuulla, että tietoa näistä keinoista on levinnyt neurologien keskuudessa. Mukavaa kevättä sinullekin! 🙂
Voisiko Na-K-suhdetta tietyissä tilanteissa tasapainottaa Kalium-tableteilla? Esim: muutamia päiviä olen edelleen lisännyt suolaa, vointini vaan huononee, ja nyt luen, että johtunee meneillään olevista kuukautisistani. Nopea keino huonosti voidessa olisi ollut vetäistä tabletti. Mutta ehkä pähkinät pian auttavat.
Muutaman viikon ajan suolan lisäys jo toimi hyvin, sain kohtauksiakin keskeytettyä eikä ovulaatiomigreeniä tullut lainkaan. Tänään laitoin liittymispyynnön Stantonin FB-ryhmään, ja toiv pian saan sitä kautta lisätietoa. Kiitos sinun ja blogisi, että löysin tämän asian.
Hei, tämä on erittäin hyvä kysymys, mutta vähän kaksipiippuinen juttu. Stanton ei suosita kalium-tablettien käyttöä siitä syytä, että tableteista kalium voi imeytyä hyvin nopeasti ja nostaa veren kaliumpitoisuutta niin korkeaksi, että sydän pysähtyy. Eli tähän liitty oikeasti hengenvaara. En osaa sanoa, millainen määrä kaliumia tähän tarvitaan, mutta lähtisin siitä, että kun kaliumia myydään tablettina, niin se määrä, mikä purkkiin on merkitty sallituksi, on varmasti vielä täysin turvallinen. Tämä kannattaa kuitenkin itse jokaisen pohtia. Käytän itse kaliumtabletteja, sillä n. 2 vuoden kohdalla Stantonin menetelmän käyttöönotosta, huomasin, että migreenini muuttui ja nykyään minulla on aina kaliumin tai magnesiumin puute ja ei oikeastaan koskaan enää natriumin puute. Olen käynyt asiaa lähipiirissä olevan lääkärin kanssa läpi mm. siitä näkökulmasta, että missä ajassa tabletit imeytyvät ja miten nopeasti kaliumpitoisuus veressä laskee normaalille tasolle. Tämän keskustelun perusteella olen itse käyttänyt tabletteja huomattavasti yli niiden määrien, mitä suositellaan päiväsaanniksi. Olen kuitenkin aika tarkka kerta-annostuksesta. Minulla siis hormonaalinen migreeni vaatii kaliumtankkausta, samoin koronatartunta.
On muuten hyvin yleistä, että muu migreeni on natriumpuutteista ja sitten kuukautismigreeni on kaliumpuutteista. Natriumin lisääminen kannattaa yleensä lopettaa jo muutamia päiviä ennen kuukautisten tuloa, mutta oman kehon tarpeen oppii kyllä. Suosittelen myös tarkkailemaan, että tuleeko ovulaation aikaan vastaavaa tarvetta (kaikilla ei tule). Riippuen vähän, että miten sokeriherkkä olet, niin voisin kokeilla sinuna kookosvettä vielä ennen kaliumtabletteja. Stanton suositti kookosvettä aikoinaan pitkäaikaisen urheilun aiheuttamaan kaliumpuutoksen, mutta on myöhemmin tainnut luopua suosituksesta. Minulla itsellä oli aiemmin todella heikko sokerinsietokyky, mutta se on parantunut viime vuosina niin paljon, että kookosvesi on minulle nykyään myös ihan toimiva vaihtoehto kaliumpuutokseen (en vaan yleisesti pidä olotilasta, mikä verensokerin heittelyistä tulee, mutta toki se migreenin voittaa). Kookosvedestä kalium myös imeytyy huomattavasti nopeammin kuin esim. pähkinöistä.
Kiitos vastauksesta kaliumiin liittyen ja vinkeistä kuukautisaikaan. Ajattelin kokeilla seuraavien kuukautisten aikana (kierron päivät -2 – (+5)) mihin asti riittää suolan jättäminen pois vesilasillisista niin kuin sinä teet. Suolaton vesi vaan kun maistuukin jo pahalle! Kookosvesiä jo ostin varalle, mutta en ole vielä päässyt maistamaan niitä – ja toivottavasti en pääsiskään.
Tämän menetelmän apu on ollut niin ihmeellinen, etten voi käsittää. Uskomatonta, että saan 30 migreenivuoden jälkeen kokea, miltä tuntuu olla lähes oireeton ihminen <3
Hei, ja kiva kuulla, että vinkeistä on ollut apua! Minulla tosiaan on erittäin kaliumpuuttoinen hormonaalinen, mikä on jotenkin hassua kun nuorempana ei ollut hormonaalista ollenkaan. Ja ekat vuodet menetelmällä kaikki oli aina natriumpuutosta, ja nyt sitten tuntuu että vain hormonaalista joudun tasapainottamaan ja aina hyvin isosti kaliumin suuntaan. Toivottavasti saat apua, tämä menetelmä on todella ihmeellinen.